- Karju mieheksi!
Juuselako vai Eskolako se oli joka tuolta Kiinasta asti karjui ja hehkutti miesten miestä, jotain juoksijaa ja hänen urostekoaan MM:issä.
Miehet barrikadeille! komennan minä. Häväistä nyt noin sikamaisesti miestä.
Uskaltaskohan nuo hehkuttaa vastaavasta naarasteosta: - Melkonen emakko!
Sikamaista. Saattas tasa-arvovaltuutettu ja lauma muita loukkaantuneita kanasia puuttua peliin.
No ei minulla nyt muuta.
Pittää keskittyä kuuntelemaan, pian Utriaisen Sannukka kiskasee keppinsä etäs, josko kuultas kummia.
tuus Lennu
Sitähän minäkin että kyllä Lennu herää kun urheilusta on kysymys!
Mies pyöreäpää vaiennut huhtikuulta.
Ketunhäntä kainalossa pärisee, sanon minä: tuolla luonteella viis välittää miksi ketäkin kutsutaan.
Vaan onhan muutos aina mahdollinen - humaanimpaankin suuntaan.
No johan on aikoihin eletty!
Työelämässä jos vielä olisi, niin voisi harkita poisjäämistä ja elelyä voittojen turvin. Ja jos ei Paratiisissa jo valmiiksi asuisi.
Pensionistimme Onni Rentner on äimän käkenä. Karvaisia kämmeniään taputtelee ja kämmenpohjiaan tuijottelee kuin Päätalon setä, Kummun Kalle. Jatusteleekin pitkät tovit samalla lailla jotta voiko näin hyvä mäihä osua yhen miehen kohalle. Humber Hawk enää puuttuu niin Onnin onni täydellisyyttä hetkisen hipoisi.
Ensin ilmoitti Loiste: "Meillä on sinulle kivoja uutisia: voitit 2 lippua Eliittikisoihin Joensuun osakilpailuun 24.7."
Ja sitten tuli vielä parempaa ilmoitusta, lukumiehiä kun tämä Onnimme on:
"Heippahei,
onnea voitosta :)"
Ensimmäisen eteen ei tarvinnut lonkkaansa nostaa niin jo tärppäsi.
Toinen vaati jo henkistä pinnistelyä, kovastikin jotta runosointu kohdallensa sattuisi. Pisara-blogisti, kirjailija-runoilija Maaria Päivinen näet halusi piristää nimipäiväänsä ja pani lukijansa kilpasille: kuka parhaiten runoilee päivänsankarille, hänelle palkinnoksi uusin runokirja omistuksin.
Aikansa kaaria saaria taaria barbaaria väänneltyään välähti, maalaisen oloinen pankki. Jyvälaari! Sitä eivät muut kekkaa, sen verran aataminaikainen asia, ja mikä perusaarrearkku elämänylläpitäjänä. Tarvekalu.
Sen upotti Onnimme runoon - ja heti oli varma että uppoaisi.
Niin kuin sitten kävikin, kuten yllä mailinpalanen kertookin.
Tuli upea runokirja palkinnoksi ja ikuinen häpeä omasta runosta, joka kuului kokonaisuudessaan näin: Maaria,
muistutat viljalaaria.
