On ne ihmissuhteet sitten vaikeita asioita, sanon minä.
Juuri äitin kanssa keskustelin, soitti kun serkkupoika oli joku pyhä ajellut äitini asunnon ohitse, ja siellä oli kuulema ollut paljon autoja pihalla. Se oli sitten soittanut isälleen, ja kysynyt että ketä siellä on, kun äiti oli lomalla silloin. Noh enoni oli todennut että MINÄ (siis ei eno, vaan minä, kirjoittaja) siellä varmaan olen rellestämässä.
Asiassahan ei ois muuten mitään ihmeellistä, mutta kun äitini pitää perhekotia, ja se talo on samalla se perhekoti. Joten siellä oikeasti saa varjella (varsinkin kun on pikkukylä) mainetta. Noh, tästä asia oli lähtenyt eteenpäin, tätilleni, toiselle tätille jne joka sitten soitteli äitilleni huolestuneena(?). Ihmettelen vain, kun minulla ei tuonne taloon edes avaimia ole, ja muutenkaan en siellä ilmoittamatta käy, kun enhän sisään edes pääse jos eivät ole kotona, ja aika kylmää ajella 83km sinne, jos ei pääsekään sisään jne.
Sitten toinen asia, isoveljeni avovaimo oli valittanut kun minua ei ole näkynyt heidän rakennuksellaan, auttamassa rakennuspuuhissa. Tosin, en osaa rakentaa, mutta kuulema ois ollu kaikkea muuta mitä oisin voinu tehdä… Oli kuulema katkerana kun minä en siellä auttamassa ole, ja taas tämän avovaimon sisarukset ovat olleet. Miksi sitten en ole? en tiedä. Tokihan se matkakin vaikuttaa, olisko 50km ja takas toiset. Ja noh, mie olen kerranki päässy elämässäni oikeasti töihin, niin tämä on aika rankkaa, vaikka ei ehkä fyysisesti, mutta se vaikuttaa fyysisyyteenkin jos on henkisesti rankkaa, tätä mieltä olen. On ollut kauhean väsy olo, ja muutenkin paikat kipeänä istumisesta. Tekosyitä tekosyitä. Mutta ei minun ajatuksestkaan mitenkään suorassa ole ollu, kaikenlaista pyöriny päässä, ja kriittisiä tilanteita ollu, välissä niin allapäin että hyvä vain kun nukahtanut illalla olen.
Muutenkin oon aika huono lähtemään, mihinkään. Siis ihan oikeasti, vaikka ruoka ois jääkaapista loppu niin vitkuttelen sen kauppaanlähdönkin kanssa 😀 nyt on tietty vähän eri juttu ollu heinäkuun, kun olen pyörinyt milloin missäkin, pari viikkoa äitin luona, viikon kaverilla, viikon siskolla jne. Ei oikeastaan aikaa ole ollut mihinkään. Mutta en minä ainakaan koskaan aio taloa rakentaa, joten turha kuvitella että tulen pyytämään itse siihen apua. Tilaan avaimet käteen talon, sitä mieltä oon. kun en osaa itse rakentaa 😀
Muutenkin ihmissuhteet on vaikeita. huoh. Kaikki ois niin helppoa kun ihmiset osais sanoa mielipiteensä suoraan, huutamatta tai raivoamatta. Osaisivat asettua toisen asemaan ja miettiä vähän sitä asiaa. Eikä vain julistaa omaa ehdotonta totuutta. Joskus on oikeasti mukava olla vain ihan yksin, useita päiviäkin, kotona. Tehdä vaan jotain, ei etes mitään kehittävää. Olla vaan. Tosin, sitten sitä alkaa kaipaamaan edes jotain seuraa, kun tulee yksinäinen olo. Mutta sittenpähän on hyvä lähtä kyläilemään 🙂
Oho, avasin blogini. ja asiaa tuli aika paljon, kappas kummaa 😀 Tästä on hyvä jatkaa 😛
Ihmisuhteet & Ihmiset = Elämän hankalin yhtälö