Toisiin päiviin pätee se, että jo aamulla kaikki menee pieleen. Jonain muuna päivänä taas aamu alkaa siedettävästi, mutta kaikki menee yhä enemmän pieleen iltaa kohden.
En tiedä, laskenko tämän päivän menneen aamusta asti pieleen. Päätä on särkenyt, olo on ollut meduusamainen ja mieliala känkkäävä. Silti päivä matoi jotenkin kohti loppuaan.
Tänään kaikki meni aaltoimaisesti pieleen. Kaikkea pientä sattui. Lopujen lopuksi en meinannut päästä kotiin lainkaan. Käperryin sohvalle uikuttamaan vatsakrampin huipentumassa ja pohtimaan, että joisiko teetä, söisikö suklaata, laattaisiko vai tekisikö töitä. Hehkeää. Todella hehkeää.