Tänään on ollut melkein täydellinen syysilma! Aurinkoa, kirkkautta, pientä kirpeyttä. Lisää tätä! Vastaavanlainen sää voisi jatkua marraskuun lopulle, jotta pyöräilykausi olisi mahdollisimman pitkä. Silloin joulukuussa voisi sitten alkaa talvi pikku pakkasineen ja helmikuun loppuun asti pysyvine lumineen. Olisi niin ihanaa missata loska, Etelä-Suomen syöpä. (Yök.)
Kauniin syysilman kunniaksi olin töissä normaaliin tyyliin pirtsakka. Suhasin paikasta toiseen vanhaan tapaan, ja vanhempi kollegani näytti hyvin helpottuneelta. Päivän pelasti myös se, että sain rapsuttaa kovin sievää haukkua kotimatkalla. Ihana seropi!
Perjantaipäivän tapaan kaikenlaista älytöntä on sattunut…
– Villejä rubiineja -kategoriaan kuuluva toteamus teinin suusta: ”Mitä, eiks Manowar laulakaan tässä, että WORRIERS of the world…?” Kasarilla lapsuuttaan viettänyt aikuisporukka repeili asiasta koko päivän. Pohdimme, että olivatko setien pullisteluaikaiset karvabiksat joku statement. Seuraavaksi keskustelimme setien kuppikoosta ja anteliaista kaula-aukoista. Miespuoliset pohtivat avonaisen nahkahaalarin hankkimista pikkujouluihin. Enää puuttuisi se, että naispuoliset tekisivät saman ja voisimme vetäistä Holyhell & Manowar -tyylisen balladin aamuyöstä. Ehkä ei kuitenkaan…
– Sukkahousut voivat kurkistaa kenen tahansa lahkeesta. Myös pojan lahkeesta. Metroseksuaalin ei siis kannata pihistää siskon farkkuja.
– Housut voi vetäistä nilkkoihin moneen eri aikaan vuorokaudesta ja esimerkiksi Siwan kassalla. Työkaverin lounastunti sai pientä lisämaustetta.
– Kun kaupassa auttaa noin metrinmittaisia nappuloita antamalla näille limsapullon ylähyllyltä, saa eriävän stereovastauksen: ”Kiitos täti!” ja ”Kiitos, neiti!” Sitten nappulat nahistelevat kassajonossa, että onko kyseessä tyttö, muija vai täti.
– Kauniin auringonpaisteen vuoksi on nähty festarijamppojen comeback. Pysähdyttävin näky oli elämää nähnyt naishenkilö, joka oli pukeutunut farkkumikroihin(?), verkkopolvisukkiin, korkkareihin, antavaan toppiin ja pitsisisiin irtohihoihin, jotka päätyivät olkavarren puoliväliin. Tukka oli varmaan käsitelty viikko sitten kasarikreppiraudalla (alkuperäisellä).
– Alkossa pari nippanappa 18-vuotiasta osti arvokkaasti ”jotain hienompaa” juomaa. Se oli jotain Helmeilevän Omenaviinin manttelinperijää, jonka ansiosta joku varmaan makaa pää vessanpytyssä jo tässä vaiheessa. Kun itse on jämähtänyt lapsuudenkodinperintönä rutikuiviin kuohu- ja valkoviineihin, täyteläiseen punkkuun, ranskalaistyyppiseen ja rutikuivaa siideriin sekä hyvään viskiin, voi pohtia, että onko jäänyt jostain paitsi. Supinan perusteella minun kahden kalliimman ja kahden huokeahkon skumppani satsi ainakin tuomittiin porvarilliseksi. Jep.
*
Ihanan syysillan kunniaksi on suloisaa köllötellä sängyllä lukemassa hyvää kirjaa ja haistella avoimesta ikkunasta kaupungin syksyä.