Alan olemaan huolissani itsestäni ja varsinkin tästä henkilöstä, jonka kanssa olen viettänyt aikaani.
Kummallakin meistä on sellainen ”koviksen maine” että varmasti, jos joku meidät näkisi yhdessä, nauraisi hän itsensä kuoliaaksi. Aivan tajutonta, miten voi olla tällainen olotila viikon jälkeen. Eilen juteltiin siitä, miten on sellainen tunne, että olisi toisen tuntenut pitempään. Tai no siis toki ollaan tunnettu toisemme, mutta ei ihan näin hyvin. Hänen vieressään on vain jotenkin sanoin kuvailemattoman hyvä olla. Sellainen hassun mukava olo valtaa mielen, jollaista en ole vielä koskaan näin lyhyessä ajassa tuntenut.