Ilmanpaineessa

Näin puhuisin minä, jos minulla olisi ääni: sinun kielesi ääni. Näin puhuisimme me. I Meidät vietiin kylmään. Meidät työnnettiin altaisiin. Meitä leikitettiin kuin lapsia Meitä ei leikityttänyt. Lapset katselivat meitä kiljuen äitiensä sylissä kun leikimme lasten vuoksi. Meitä tutkittiin ja meitä hutkittiin [i](palloilla, palloilla!)[/i] Meidät vietiin kovaan valoon ja nimettiin uudestaan: Veera ja Delfi. Eevertti ja Leevi. [i](palloilla ja palloilla!) (palloilla, palloillaan!)[/i] II En kerro teille koskaan, mitkä oikeat nimemme olivat. Enkä kerro, mitkä olivat niiden nimet jotka palasivat heti mereen pääsemättä sinne enää takaisin. Minä joka puhun: olen joku. Siinä on rajasi. III Meitä tahdottiin lisää. Meitä teetettiin lisää. Mutta emme me eläneet. Emme innostuneet. Meitä ihasteltiin, mutta emme me tunteneet oloamme ihaniksi. Meitä silitettiin ja palkittiin ja otettiin syliin, mutta meitä ei viety enää koskaan kotiin meren syvistä syvimpään syliin. Me emme pysyneet samoina. IV Aaltojen aaltoliikkeistä, aallon likimmistä liikkeistä, ylös pyöriviin pilviin asti kovan kiven kaikukopasta ilmaan: ilmanpaineeseen. Veden hyväilevän eleen hyvästit: evän puristus, elinten puristus: hyvästi! (ei, ilmakorsetti, ei!) Ja hyvästi: joku, joka kosketti ilman painetta kauan sitten V Minä, nopsa kuin saukko, taitava kuin apina: (nimetön) voin täyttää valtameren evän eleellä Minä jouduin puroon asumaan (nyt nielen klooria) Ja vaikka uin ja uin ja etsin ulospääsyä pääsin aina vain samaan puroon takaisin. Ja vaikka uin ja uin ja etsin ulospääsyä pääsin aina vain tähän puroon takaisin. Ja jos olisinkin päässyt purosta kotiin takaisin, kuka siellä olisi uskonut meitä – muistanut meitä? Voi ihmiset. Olisitte vain tulleet käymään. Teksti: Ilona Vuori