Voihan piru!
Mies käveli kohti kaupunkia teennäisen reippain askelin, hän tunsi itsensä kovin väsyneeksi parin päivän ryyppämisen jälkeen. Työpaikkakin lie jo mennyt, ei ollut jaksanut vastata puhelimeen kun koettivat soittaa ja lopulta oli tullut poliisi tarkistamaan tilanteen.
Jo pitkään hän oli tuntenut olonsa levottomaksi ja ärtyneeksi, vähäisinkin paine tai vastoinkäyminen oli tuntunut ylivoimaiselta joten hän oli antanut periksi ja alkanut ryypiskellä. Katse maahan painuneena hän mietti kovasti että mikä prrkklll. siinä on kun toisille niin selvät perus asiat tuntuivat hänestä niin vastenmielisiltä ja jotenkin vähäpätöisen pieniltä että ne voi jättää hoitamatta, kuten perus raha asiat. Niin oli ollut aina, hän tunsi taiteellisena lahjakkuutena olevansa sellaisten tyhmien asioiden yläpuolella. Viimeinen vuosi oli todistanut että yksin hän ei pärjää, piti olla joku hoitamassa ne asiat hänen puolestaan ja piti olla syy käydä töissä. Kaikki alkoi vuosi sitten kun hän mokattuaan pahemman kerran kuuli asioidensa hoitajalta toteamuksen: jätän sinut!
Hän oli ollut reissutöissä ja hyvissä tienesteissä joten hommaa nyt ei kannattanut niin surra, mutta jotenkin se vaan meni taas siihen ettei viitsinyt. Vitutti koko ajan ja kaikki rahat menivät huililla ollessa kurkusta alas, perseauki mestalle ja kottia ruinaamaan, sai sentään murua rinnan alle. Ylpeänä piti keksiä joku syy jäädä pois ja kerran kun ei saanutkaan kottia hän totesi ettei viitsisi olla persaukisten hommissa eikä mennyt lomilta takaisin. Tilikin meni vuokra rästeihin kun painostus alkoi jo olla kovaa, jäi vain roposia joten edessä oli kuitenkin uuden mestan hommaaminen ja nopeudella! Työn hommaaminen nyt ei ollut sinällään ongelma ja hänelle luvattiinkin työ ensimmäisellä puhelin soitolla. Alkoi mestan odotus ja ryypiskellessähän se aika meni hienosti. Lopulta hän pääsi työn syrjään kiinni mutta sitten hän törmäsi exään, vaihdettuaan kuulumiset hän romahti alkoi nyyhkyttäen pyydellä tätä takaisin saavuttamatta kuitenkaan toivomaansa lopputulosta. Siitä alkoi helvetti hänen päänsä sisällä, helpotukseksi tuskaansa hän koetti liikaa viinaa, liikaa töitä, eristäytymistä, huoria, itkua, kaikkea mitä vain yksinäinen reppuri voi. Mutta mikään ei tuntunut tuovan helpotusta.Lopulta hän mielestään keksi ainoan oikean tien ja se vei kotiin. Piti näyttää exälle tulleensa tiensä päähän, lopettaa reissut, juominen ja pistää elämä järjestykseen. Näin hän uskoi pääsevänsä takaisin exän suosioon ja kaiken niinkuin se oli ennen. Hän ei uskonut rakkauden niinvain loppuneen vaikka ex niin oli sanonutkin, eihän se ollut loppunut häneltäkään vaikka mitä oli koettanut.
Saatuaan raavittua reissusta sen verran pääomaa että pärjäisi pari kuukautta vaikka ei heti löytyisikään paikallisia hommia hän jäi ’kesälomalle’. Hän uhkui voimaa ja luottamusta tulevaan ja heti saatuaan kodin kaikinpuolin kuntoon hän alkoi pommittaa exää takaisin. Hän vei kukkasia, väsäsi kynttilä illallisia, lupasi maat ja mannut, kuun taivaalta, ikuisen onnen ja saattoipa vieräyttää pari kyyneltäkin. Mutta ei, mikään ei auttanut. Lopulta ex tunnusti tavanneensa uuden miehen kuukausia aiemmin. Siitä se helvetti vasta repesi, mitä mustasukkainen sydän saakaan miehen tekemään. Hän joi taas, tuijotti haulikon piippuun, joi lisää. Soitteli, herjasi, uhosi, uhkaili, itki, rukoili, kaikkea mitä epätoivoiseen mieleen vain voi tulla.
Lopulta hän päätti yrittää noudattaa valittua linjaa yksin ja hommata uuden rakkaan. Sellainen löytyikin pian netistä, oli kaunis rungoltaan, ei liian vaativainen ja osasi juoda. Rahat alkoivat kuitenkin loppua ja oli aika etsiä hommia. Uusi heila asui eri paikkakunnalla ja siellä käydessään hän päätti kysellä jos siellä olisi hommantynkää. Olihan sitä, heti sai alottaa. Riemumielellä hän meni uuden nuppusen luo ja ilmoitti hyvät uutiset, jotka eivät olleetkaan niin hyviä kuin hän oli luullut koska välittömästi hän sai pakit! Syyksi ilmoitettiin ettei nuppunen voisi olla samalla paikkakunnalla hänen kanssaan! Olihan hän huomannut aiemminkin pieniä oireita jonkun sortin neuroottisuudesta mutta että näin. Hän kun oli ajatellut sen syventävän heidän suhdettaan. Vittu, periksi ei anneta. Hän muutti kuitenkin.
Kaikki meni hyvin, työt luisti ja rahakin alkoi pysyä näpeissä kun ei juoksuttanut niin paljon eikä ulosotto vielä päässyt kiinni. Netissä oli rakkautta tarjolla ja itseluottamuksen ollessa huipussaan sai kippolassakin valita seuransa. Aika aikaa kutakin, hän ei aavistanutkaan miten pian kaikki ihanuus loppuukin. Ylpeänä hän alkoi olla liiankin vaativainen ja kyllähän ne nuppuset reagoi negatiivisesti kun kaikki sattuu samaan kippolaan yhtä aikaa kyselemään että kukas toi on? osoitellen toisiaan. Lopulta katseet kääntyivät häneen ja yksin hän sai paikalta poistua. Siitä masentuneena piti vetää pari päivää pystyyn ja työnantajankin luottamus uuteen super mieheen alkoi horjua.
Laskut hän nyt kuitenkin oli hoitanut ajallaan ja näin ollen kaikki edellytykset normaalin elämän jatkumiselle kunnossa. Juuri ennen joulua mestari kutsui hänet luokseen ja ilmoitti saaneensa ilmoituksen palkan ulosmittaamisesta, no hän nyt ei paljon tarvitse, tuskin se muuttaa mitään. Muutti kuitenkin, ei heti alkuun koska tuli niin paljon ylitöitä, mutta pian alkoi jäädä laskuja rästiin. Hän vakuutteli itselleen että sitten seuraavasta tilistä nollaan kaikki. Ei koskaan tapahtunut, ei riittäneet pienet tilit ja silloinhan on turha edes yrittää, voi huikata nekin.. Kun rästiä oli niin paljon että häätö uhkasi hän ei jaksanut mennä enää töihin, tyhjän saa tekemättäkin hän tuumasi ja alkoi huikkaamaan viimeisiään.