Ihan ekana haluaisin ilmoittaa että olen matkustanut kotikaupungistani, tuosta jääkarhun anustakin pienemmästä kylästä toiseen pienempään kyläpahaseen. Täällä on paljon tehtaita.
Kyseessä on kerrankin ihan asiallinen reissu: A.Sankaritar lähti opiskelemaan ruotsia, omaan ammattialaansa erityisesti liittyen.
Tarkoitus oli matkustaa yli 400 kilometriä autokyydillä. Sitten tapahtui kaikenlaista ja autokyyti piti perua. Sitten piti mennä junalla mutta tarjoutui toinen autokyyti.
Hienoa, ajatteli A. Sankaritar ja pakkasi matkalaukkuunsa vihkoja, kyniä ja ruotsin sanakirjan. Ja kaikkee muuta tarpeellista kuten ..öö.. kolme astmapiippua (jos rupee ahistamaan), tyhjän purukumipussin, mustaa lankaa, kihartimen, passin, kahdet korvakorut, hirveästi kosmetiikkaa (kaikki täysin välttämättömiä kolmen päivän oleiluun vieraalla paikkakunnalla), kolmea eriväristä kynsilakkaa: sähkönsininen, turkoosi sekä tummanvihreä ja tyhjä piilolinssikotelo jossa kylläkin on vielä nestettä. Siis tärkeät kamat. Ja läppäri.
Sitten A. alkoi laskemaan että bensaan menee kyllä ihan helvetisti rahaa koska kuljettajan pitää päästä vielä kotiinkin. Käytännön ihmisenä sankaritar laski vain menomatkan bensakulut ja täten romutti huolella laaditun budjettinsa.
Illalla vielä kamoja tsekkaillessa hermoili aikatauluista, lumipyryistä, rumista vaatteista ja sen sellaisesta. Piti nimittäin valita junakyyti kaikesta huolimatta, jatkoyhteys bussilla ja pyhällä hengellä. Kohdepaikkakunnan taksin numerokin tuli kaiveltua kaiken varalta, jos jokin, ihan mikä tahansa menee pieleen.
Aamujuna olisi ollut toki liian aikainen Antiässälle joten päädyttiin ratkaisuun ”pikajuna se ja se, klo 12.47”. Siihen tähdättiin ja lippua sankaritar oli ostamassa naftisti vartti ennen junan lähtöä.
Vr:n virkailijalle esitetty pyyntö ”lähelle tupakkavaunua, jos onnistuu” tuotti vastauksen ”ei onnistu, juna on täynnä”. Tästä innostuneena punaposkinen sankaritar ehdotti varovasti että ”no kunhan jonnekin, kyllä mää voin kävellä sen verran”. Virkailija ilmoitti melkoisen turhautuneena ettei hän voi myydä minulle minkäänlaista lippua koska juna on täynnä.
Ei käynyt sitten mielessäkään että pääsiäinen tosiaan lisää junissa olevaa ruuhkaa, että ehkäpä lippu olisi tosiaan pitänyt varata ja lunastaa jo edellisellä viikolla. Ehkä tosiaan olisi pitänyt..
Selän takaa lippujonosta kuului hätääntynyttä kuiskintaa ”ei saa lippuja, ei oo paikkoja”.
Junaan olis voinut mennä 5 euroo kalliimmalla piletillä ja istua jossain lattialla 5 tuntia, mutta tässä kohtaa Antisankarettaren urheiluhenki katosi.
Virkailija pahoitteli tilannetta mutta kerrankin pystyin toteamaan samantien, ilman väittelyä että moka on minun, ei hän tälle mitään mahda. Hyvää päivänjatkoa!
Ring-a-lin saatana ja kuljettajan kanssa uusintaneuvottelu.
Mun täytyy olla maailman onnekkain pirulainen siinä mielessä, että alati herrasmiesmäisesti käyttäytyvä herraseuralaiseni lupasi kuskata minut tänne yli 400 kilometrin päähän. Hän ajaa parhaillaan vielä takaisin lähtöpaikkaamme, luultavasti vielä pari tuntia.
Navigaattorimme, apukuljettajamme ja luonnonvoimat olivat tuntikausia kestäneen automatkan ainoita haittatekijöitä. Kun navigaattori sanoi ”käänny vasemmalle”, minä viittasin oikealle ja muutaman väärän eleen jälkeen suljin alati pauhaavan kitani ja annoin kuljettajalle luvan käyttää omaa arvostelukykyään ja ajotaitoaan. Niin hän tekikin ja olimme perillä klo 19 ja risat.
Kultainen kuljettajani <3 Joudun leipomaan sitä vielä hyvän tovin jotta matkan aiheuttama rasitus on korvattu korkoineen kaikkineen. Perillä en meinannut löytää majapaikkaani. Avaimenperässä luki 3D mutta missään ovessa saati rakennuksessa ei lukenut näin. Hasardilla yhtä uksea aukomaan ja ovikelloa soittamaan: Bingo! Sain oman yhden hengen lukaalin tästä isohkosta soluasunnosta ja aloin riemuissani purkaa romppeita kaappiin (pöydälle, lattialle, nojatuoliin). Eväät sulloin huoneesta löytyvään jääkaappiin. Nyt siellä on kaksi banaania ja purkki chilitonnikalaa, huomisen eväät. Automatka oli sen verran rasittava että päätin käydä suihkussa. Pyyhkeen olin unohtanut kotiin, huomasin. Tiedän vieläpä tarkalleen missä se on: rullattuna vaatteiden kuivaustelineen päällä. Siellä yli 400 kilometrin päässä. Mutta toisaalta, vittuako sitä pyyhkeellä tekee kun ei ole shampootakaan mukana. Joku hiusväripaketista napattu hoitoaine kyllä löytyi. Pesin hiukseni Daily-tiskiaineella ja pyyhin itseni huoneesta löytyvään pöytäluutun tapaiseen, hikiseen toppiin sekä pussilakanaan jonka kyllä muistin pakata koska ohjeissa luki että omat lakanat täytyy tuoda. Ei muuta kuin hyvää ruotsinopiskelua mulle. Ajattelin kohta mennä lukemaan kirjaa ja nukkua hyvin. En ole vuosiin osannut nukahtaa ilman kirjaa ja justiinsa tuossa hoksasin että kirja, jonka olin aikonut ottaa mukaan, on kotona yöpöydällä. Ei se mitään, onhan mulla tuo ruotsin sanakirja tuossa. Ja jostain, helvetin hyvästä, syystä matkalaukussa on myös englannin taskusanakirja.