Panostajalla oli tänään kiireinen päivä. Oli hajusta päätellen ollut lannanpoistokonetta korjaamassa tai sitten muuten vaan kaatunut lantakasaan tullessaan.
Noin periaatteessa hänen urakkansa meni aika hyvin ja sai kaikki kivet palasiksi. Keli oli kuitenkin sen verran kylmä että yhden kiven kohdalla tuli ongelma. Reikä oli saanut vettä ja se oli tietysi osittain jäätynyt. Siitä taas seurasi ettei puhalluksesta ja ronkkimisesta huolimatta panos mennyt perille asti. Koska tilaa oli ja oltiin asutun alueen ulkopuolella reikä puhdistui räjäyttämällä nallin mittainen napsu niin syvällä kun sen reikään sai.
Se kivi meni lopulta hyvin. Keli teki hallaa myös dynamiitille eli se oli kuulemma jokseenkin kovaa ja liukasta. Se tuli ilmi viimeistään slloin kun yksi napsu karkasi reikään ja nalli jäi pinnalle. Onneksi siis tilaa oli vähintäänkin riittävästi ja peittokonekin saatavilla. Kun reikä oli kuitenkin pitkä totesi panostaja vaan kylmästi että vedetään vaan niin paljon lankaa että päästään turvalliselle etäisyydelle, laitetaan toinen samanmoinen napsu perään ja ammutaan pois.
Se meni ihan hyvin, mutta kun edellisissä kivissä hajoamistuotteet olivat suuruusluokkaa kolmen metrin säteellä oli tupla-annostuksella ylämäkeen jossain seitsemän metrin päässä pala ja alamäkeen ehkä kymmenen metrin päässä- näillä suppeaan materiaaliin pohjautuvilla havainnoilla viimevuotisissa räjäytystyömailla sattuneissa vakavissa onnettomuuksissa on täytynyt olla paikallisesti monta kertaa yli tarvittava määrä räjähdysainetta.
Toki halkeama tai kivilajin äkillinen vaihtuminen tai pieleen mennyt sarjoitus vaikuttaa ja jos peitteitä ei ole tarpeeksi niin asutulla alueella tulee äkkiä rumaa jälkeä.
En tiedä olisiko mitään järkeä muuttaa louhimistapaa sellaiseksi ettei kaupunkialueella edes yritettäisi tehdä pieniä kaivurilla kuormattavia palasia vaan suuria pyöräkuormaajalla kivipiikeillä kuormattavia suorakaiteen mallisia lohkareita. Tarvekiveäkin kun kuitenkin tarvitaan ja kuljetetaan Suomesta reilumpia määriä Kiinaankin työstettäväksi.