Lohikäärme

Pitkä kaunis kaula kaartuu ylväänä kohti tähtiä,
kohti taivasta, niin koskematonta, siivet pieksävät
ilmaa, nostaen pedon lentoon, kaartelemaan
taivaankannen vartijana, taivaan ainoana
hallitsijana.

Liikkeen sulokkuus myötäilee lentoa, ilman
kantaessa siipiä, kunnes olento sulkee siipensä,
antautuessaan kiivaaseen syöksyyn, kohti
pesäänsä. Näin saapuu tuo ruhtinas, Lohikäärme,
vuorten valtias.