Maria Ohisalo

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on toimeentulo.

10 keinoa parantaa yksinhuoltajan asemaa  1

Olen elänyt osan elämästäni yksinhuoltajan kasvattamana. Yksivuotissyntymäpäiväni vietettiin turvakodissa. Nyt kolmekymppisenä voin vain kiittää hyvinvointivaltiota siitä, kuinka se on auttanut hädässä ja mahdollistanut tasapainoisen elämän vastoinkäymisistä huolimatta.

Yksinhuoltajien aseman parantaminen on ensisijaisen tärkeää lapsiperheköyhyyttä lievitettäessä
Yksinhuoltajien aseman parantaminen on ensisijaisen tärkeää lapsiperheköyhyyttä lievitettäessä

Tilastokeskuksen mukaan väestön suhteellinen pienituloisuusaste on noussut vuodesta 1995 vuoteen 2007 seitsemästä prosentista 13,6 prosenttiin ja pienituloisten henkilöiden määrä on samanaikaisesti lähes kaksinkertaistunut. Samaan aikaan yksinhuoltajakotitalouksissa pienituloisten määrä on lähes nelinkertaistunut. Suomessa on yli 20 000 työtöntä yksinhuoltajaa, näissä perheissä asuu lähes 30 000 lasta. Asiaan pitää puuttua, sillä vanhempien toimeentulo-ongelmat periytyvät tutkitusti helposti lapsille. Meidän pitää puuttua ylisukupolviseen syrjäyttämiseen. Yksinhuoltajaperheissä kasvaa paljon onnellisia lapsia ja yksinhuoltajuus on huoltajuuden muoto muiden joukossa. Politiikan pitää kuitenkin helpottaa näiden perheiden toimeentuloa.

Seuraavassa ystäväni esimerkki nykyisen sosiaaliturvan tilkkutäkkimäisyydestä:

“Minä ja lapseni olemme täydellinen esimerkki siitä, mitä suomalainen sosiaaliturva parhaimmillaan voi tarjota. Me olemme saaneet mahdollisuuden aloittaa alusta. Meille on mahdollistettu se, että olemme voineet eron jälkeen rauhassa kasata elämämme palaset. Elän kahden lapsen yksinhuoltajana. Nykyiset tuloni koostuvat kuntalisästä (134€), hoitolisästä (183€), hoitorahasta (342€), asumistuesta (550€), lapsilisistä (300€), elatusmaksuista (240€) ja elatustuesta (60€). Nämä ovat nettosummia. Tuloni ovat siis varsinaista sillisalaattia. Eri tuet pitää kaikki hakea erikseen ja osittain eri paikoista eri liitteineen. Rahat tulevat tilille eri päivinä, joten saan olla tarkka taloudenpidossani, jotta pystyn laskemaan paljonko rahaa minulla on käytettävissäni. Minun tilanteessani ongelma ei niinkään ole sosiaaliturvan suuruudessa, vaan työni matalassa palkkauksessa (työhön lähteminen ei kannata taloudellisesti) ja asumismenojen poskettomasta tasossa. Asumme lasten kanssa 49,5 neliön kaksiossa, jonka vuokra vesimaksuineen on 963€/kk.”

10 yksinhuoltajien tilannetta helpottavaa ratkaisua:

1. Työn tekemisen tulisi olla aina kannattavaa. Kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat tekisivät usein mielellään osa-aikaisesti töitä. Osa-aikatyö tuottaa verotuloja ja pitää vanhemman kiinni työelämässä, jolloin syrjäyttämisen ja huono-osaisuuden riski pienenee. Suomi tarvitsee perustulon ja se olisi toteutettavisa kustannusneutraalisti. Se lisäisi työn tekemistä ja helpottaisi siirtymiä sosiaaliturvalta työelämään.

2. Perhevapaiden ei pitäisi olla sidottu siihen, asuvatko vanhemmat yhdessä, vaan esimerkiksi yksin kotonaan lastaan hoitavan isänkin pitäisi saada etuudet.

3. Toimeentulotuen perusosan yksinhuoltajakorotusta pitäisi nostaa 20 prosenttiin (nykyisin 10 %).

4. Opintotukeen tarvitaan huoltajakorotus. Perheellisiä opiskelijoita on noin 20 500. Sadan euron kuukausittainen huoltajakorotus maksaisi noin seitsemän miljoonaa euroa verojen jälkeen ja toimeentulotukimenojen laskun kautta. Korotus helpottaisi monen toimeentuloa.

5. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisätuotantoa tarvitaan kipeästi. Asumisen kalleus ajaa monet erityisesti yksin asuvat ja yksinhuoltajat köyhyysriskiin. Asuntojen tarjonnan lisääntyessä myös hinnat laskevat. Valtion pitää tukea kuntia asuntorakentamisessa. Nyt halpojen lainojen aikana olisi myös mahdollista luoda työtä asuntorakentamisen lisäämisellä.

6. Yhä useampi lapsi asuu kahdessa eri paikassa, mutta ei virallisten tilastojen mukaan. Eroperheiden lapsilla pitäisi olla mahdollisuus kahteen osoitteeseen. Tämä helpottaisi myös tilastointia: tiedettäisiin tarkemmin, kuinka hoivavastuu todella jakautuu. Etävanhemmalla ei ole esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntoa hakiessaan mahdollisuutta saada niitä lapsia, jotka eivät asu hänen kanssaan, huomioiduksi tilantarvetta mitoitettaessa. Esimerkiksi koulukyytejä ei useinkaan tarjota etävanhemman luota edes silloin kun matka olisi lyhyempi (ja siten halvempi) kuin niin sanotun varsinaisen vanhemman luota. Edistetään siis nykyistä vahvemmin tasa-arvoista vuorovanhemmuutta.

7. Erityisesti yksinhuoltajien lapsiperheköyhyyttä helpottamaan tarvitaan tukea niin varhaiskasvatuksesta, koulusta, nuorisotoimesta kuin sosiaali- ja terveyspalveluistakin. 1.4.2015 voimaan tullut uusi sosiaalihuoltolaki velvoittaa kunnat tarjoamaan lapsiperheille perhetyötä ja kotipalvelua huomattavasti laajemmin kuin ennen ja ilman lastensuojeluasiakkuutta. Tämä on tärkeä uudistus ja näitä palveluita pitää nyt kuntien asukkailleen tarjota.

8. Lapsilla ja nuorilla pitää olla mahdollisuus harrastuksiin taustastaan huolimatta. Myös yksinhuoltajalla täytyy olla mahdollisuus henkireikiin, vapaa-aikaan, opiskeluun ja itsensä kehittämiseen, joilla on kaikilla vaikutusta myös lasten hyvinvointiin. Kansanedustajan pitää toimia turvaamalla riittävät kuntien valtionosuudet ja esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen kautta jaettavat järjestöjen tuet. Esimerkiksi HJK:ssa on perustettu (Aulis Rytkösen) rahasto vähävaraisille lapsiperheille. Rahasto kattaa muun muassa varustemaksut, seuran jäsenyysmaksut ja joukkuematkat.

9. Toimiva joukkoliikenne on myös yksinhuoltajaperheiden toimeentulon kannalta tärkeää. Töihin, lähipalveluihin, harrastuksiin ja kaupoille pitää päästä ilman autoa.

10. Ensi- ja turvakotien resurssit pitää vihdoin taata. Nykyiselle turvakotiverkostolle ja sen laajentamiselle maan kattavaksi on varmistettava valtion talousarviossa riittävä rahoitus. Suomen hallituksen pitää laatia Istanbulin sopimuksen edellyttämä toimeenpano-ohjelma ja rahoitussuunnitelma.

***
Osallistuin 2.4. Pienperheyhdistyksen ja Yhden vanhemman perheiden liiton järjestämään aamiaistilaisuuteen yksinhuoltajien toimeentulon ja hyvinvoinnin parantamisesta. Pienperheyhdistys tuli itselleni tutuksi jo lapsena, kun olin mukana järjestön toiminnassa muun muassa sen kesäleireillä. Nostin keskustelussa esille erityisesti perustulon mahdollisuudet toimeentulon helpottajana. Lue lisää keskustelusta.