Itsensä viiltelyä.

Tulipahan tuokin tänään koettua, raavin jalkaani tavalliseen tapaan niinkuin joka päivä. Joku idiootti oli mennyt ja teroittanut sen veitsen. Nyt on pohkeessa mukava ”pieni” vekki josta tuli puolisen tuntia verta, yksi tiskirätti saatiin imeytettyä sitä täyteen. Meni hyvää sipulinkuorinta aikaa hukkaan, eikä kukaan muukaan ole työtä tekemässä (Paitsi eilen työhaastatteluun tulleet) niin homma saatiin hyvin ohitse. Nyt jalka on turvoksissa ja näyttää pahalta. Kenties olisi ollut viisasta käydä sitä lekurissa näyttämässä, mutta mitä turhia. Mitä desinfiointiaine ja laastari ei paikkaa. Niin saakin olla pahana.

Ei oikeastaan siinä muuta ongelmaa ole, mutta ei oikein voi kävellä. Joka askeleella sattuu niin perkleesti ja tirskahtaa epämääräistä nestettä. Sunnuntaina peli, eli pitää vaan teipata jalka hyvin ja laittaa vähän enemmän tuppoja, mikäli sattuu vielä silloin olemaan kipeä.

Nyt laittamaan kasteluita ja valmistautumaan perjantaihin. Tekisi mieli vetää oikein kunnon perseet, mutta huomenna tori ja jotain muuta pientä hommaa koko päiväksi.

Elämä on, on ollut ja tulee aina olemaankin, Krisu