Oliko ennen kaikki paremmin, sitä tulee mietittyä. Mitä virheitä ja erheitä on tullut tehtyä, mikä valinta toi tähän pisteeseen. Miksi olen tälläinen kuin olen, ja miksi kaverini, ystäväni ovat jossain muualla kuin minä? Välillä tuntuu, että haluaisi ajan pysäyttää ja saada vanhan takaisin. Pitkät keskustelut kavereiden kanssa tulevaisuudesta ja siitä mitä me ollaan isoina, sitten havahtuu katsomaan omaa elämää ja tajuaa että ei ole saavuttanut mitään. Ei yhtään mitään! Se pistää vituttamaan hieman lisää, kuinka voi olla niin saavuttamaton? miksi en saavuta elämässäni mitään, onko tavoitteeni liian matalalla vai korkealla, kysyn itseltäni?
Vastauksia, ei ole olemassa. Jos kelloa kääntäisi, vuosia palaiais eläisi toisin, olisinko silti tässä samassa paikassa ja tarpoisin samassa paskassa? Olenko minä niin huono, vai muut niin paljon minua parempia? Miksi kukaan ei tule ja ota minua niskasta kiinni, huuda niin saatanasti, vie kotiaan ja tarjoa juotavaa. Ehei. Kaikki kävelee ohitse, vaivautumatta kysymään miten menee, mitä kuuluu?
Jos alat sanomaan, että päin vittua, niin alkaa olemaan jo kiire lähteä kauppaan, mummon synttäreille, kissan ristijäisiin.. minne kukin pakeneekaan. Vittu, vituttaa tämä itsekeskeisyys ja oman navan ympärillä pyöriminen. Itsekeskeisiä paskoja me ollaan, sen nyt tietää jokainen. Mutta että näin itsekeskeisiä!?
Antakaa ase, niin lopetan sen – Krisu-