Eilinen oli siis melkein jo fiaskoa, kuin huonosti kirjoitettua tarinaa tai novellia joka arvosteluissa jo lyödään aivan lyttyyn. Eikä sen tähtikään ollut se kirkkain ja valovoimaisin, ainakaan eilen. Mutta siitä on hyvä jatkaa hyvin alkanutta matkaa ja suunnata uusin seikkailuihin, niitähän täällä riittä.
Pieni kertaus eilisestä.
Kaverin luota lähdettiin käymään paikallisessa yhdellä, ja se oli muuten hyvä paikka. Sisällä ainoastaan kaksi – kolme naista ja heidän keski-ikä oli lähempänä 50, eli juuri sellainen ”räkälä” kuin voi olettaa lähiöissä olevan. Siellä sitten aloimme katsomaan jääkiekkoa ja nauttimaan oluen kylmästä mausta.
Sieltä sitten tekemään kisastudiota, olin jo siinä vaiheessa niin humalassa että päätin lähteä kävelemään kämpille. Pelkästään matkaan meni tunnin verran, kolme olutta, epämääräinen lukumäärä savukkeita ja puhelimen akku. Eli melkein retkeilylaukun olisi saanut pakata mukaan.
Siinä sitten kämpille saavuin ja ajattelin alkaa katsomaan peliä, kunnes tajuat että joku on vienyt TV:ni. Alan muistamaan aikaisempia päivän tapahtumia ja soittaa terrorisointi puhelun epämääräiselle henkilölle, joka sattuu tulemaan puhelimestani vastaan ja kertomaan päivän kulkua. Kellokin on vasta sen 02-03. Eli mitä otollisin aika soittaa.
Herään aamulla kerrankin herätyskellon soittoon, joka soittaa sulosävelmiä 07.28 herättäen kouluun. Siinä heräillessäni muistan, että tänään on koulusta vapaata eikä sinne siis tarvitse rahautua. Etsin puhelintani ja katson näyttöä, puhun jollekkin puhelua joka on kestänyt 5h18min. Reilukerhon kevätkokous ollut käynnissä. Olen siis sammunut puhelin päälle ja vastapuoli on pitänyt koko yön puhelinta päällä.
Mutta tästä on hyvä jatkaa, ei tullut lisää houkutuksia illan aikana vaan saatiin pidettyä itsensä kurissa. Aamuisin se vain on vaikeaa, mutta harjoitus tekee mestarin ja minusta sentään tulee vielä MAESTRO..
Aurinkoa ja kurkkukarkkeja, Krisu