Ei sen näin pitänyt mennä. Olen koittanut pitää hänet poissa ajatuksistani (täältä) mutta nyt en enää kykene. Olemme tienneet toistemme olosta, nyt noin kolmisen viikkoa, puhuneet puhelimessa puolitoistaviikkoa ja huomenna olisi tarkoitus nähdä pelin jälkeen. Jotenkin on sellainen pieni jännityksenpoikanen sisällä, että mitähän tästäkin tulee..
Pää edellä vaikka kiviseinään, jos ei katso niin ei tiedä mitä saa/menettää. Eikä tässä olla mitään sen suurempaa rakentamassa, katsotaan miten tullaan toimeen ja…
Huomisesta siis tulee täyttä helvettiä. Aamulla ensin torille, sieltä iltapäiväksi pelaamaan ja sitten tapaamaan tätä tyttöä. Ituttaa jo valmiiksi tuo aamuinen herätys 06.00. Noh, onneksi kesä on vain kerran vuodessa..
-Krisu-