Taas on se aika vuodesta, kun yht´äkkiä mikään ei enää kiinnosta. Ei haluaisi nousta edes sängystä, vaan haluaisi nykiä peittoa syvemmälle korviin. Ulkona on kylmää, tuulista ja sataa tuon kaiken lisäksi. Melkein kaihoisasti muistelee jo viime kesää, kysyen samalla missä se kesä on? Tuntuu kuin se olisi vain soljunut silmien ohitse, saamatta siihen tartuntapintaa, saamatta siihen otetta.
Nyt alkaa talven odotus, siirtymäriitti kylmään ja kolkkoon tuntemattomaan.
Ei auta itkeä, mutta taidan silti pitää tänään rokulia ja lähteä haaveilemaan kesästä ja lämmöstä hakemalla pari koria kaljaa ja makkaraa. Soitan kaverit paikalle ja lämmitän saunan. Kenties se voisi auttaa paremmalle tuulelle, mene ja tiedä sitten.
Kesäinen haikeus mielessä, krisu