Ruokavalio on pitänyt, kiitos ruokapäiväkirjan, mutta askeleista hieman lipsuin tänään. Mittari ei näytä kuin reilua 7000 lenkkeilyaskelta. Mutta mulla on hyvä syy (oon harvinaisen taitava keksimään niitä)! Päätin kuitenkin, että huomenna otan vahingon takaisin, eli mittariin pitää kertyä vähintään se 13.000.
Aamulla neiti heräsi jo seitsemältä, selkeästi kesken unien. Mutta ei suostunut enää nukahtamaan uudestaan, ja pian syykin selvisi; yövaippa oli aivan kuiva, ja pottaan tuli ainakin litra pissaa. Eihän se hädissään ole mukava nukkua, tietenkään.
Tehtiin aamuhommat ja käytiin suihkussa, ja sitten lähtö kaupunkiin ostamaan uutta istuinta. Prinsessa odotetusti nukahti menomatkalla hetkeksi, mutta takaisin tullessa jaksoi jo valvoa. Saatiin kuitenkin istuin, ja köyhdyin samalla 400euroa. Mutta onpahan tytöllä istuin muutamaksi vuodeksi eteenpäin.
Kotiin tultiin taas samoihin aikoihin kuin mies heräili. Ruokin koko porukan, ja laitoin neidin pihalle kunnon unille. Hetken torkahdin itsekin, mutta pääasiallisesti päiväuniaika meni miehen kanssa ”neuvotteluun”. Hän kun haluaisi vaihtaa autoa ”ei välttämättä parempaan, mutta edes saman tasoiseen.” Tuo nykyinenkään ei ole kuin kolme vuotta vanha, ja siitäkin on velkaa ihan riittävästi!
Vetosi siihen, että ”kohtahan sulla alkaa tulemaan enemmän rahaa.” Joo, saan kohta HUIKEAA äitiyspäivärahaa kotihoidontuen sijaan, mutta silloin mun on pakko maksaa myös enemmän luottoja pois. En tosiaankaan kaipaa uutta velkaa tähän päälle! Eikä vanhempairahaakaan tule kuin muutama kuukausi, ja sitten ollaan taas tässä samassa tilanteessa. Paitsi etten kahdelta lapselta välttämättä pääse edes viikonlopputöihin.
Prinsessan herättyä syötiin välipala, ja lähdettiin asentamaan isuinta autoon. Miehen ensimmäinen reaktio oli tyyliin ”minkä helvetin vempaimen sä oot oikeen mennyt ostamaan?” Oli luullut, että hankin sellaisen istuimen joka vaan heitetään takapenkille..
Saatiin istuin kuitenkin paikoilleen, eikä aikaakaan kulunut edes tuntia. Ihan. Lähdettiin kaupassa käymään, kun kerta lapsilisätkin tulivat tänään niin saatiin ostettua hieman isommasti ruokaa, eikä vaan pelkkää maitoa.
Laitoin ruoan sillä aikaa kun mies kävi pienen pyörälenkin ja jumppasi, ja ruoan jälkeen painui taas päikkäreille. Koska en ollut kuljettanut mittaria mukana koko päivänä, niin päätin kerryttää askelia. Laitoin lapsen vaunuihin ja nappasin koiran mukaan, käytiin reipas tunnin lenkki. Tosin pari kertaa huilin ja odotin supistelujen laantumista, mutta kuitenkin.
Mies oli lähdössä töihin just kun tultiin takaisin kotiin, joten pikaiset vilkutukset ovella ja sitten neidin kanssa sohvalle lukemaan kirjaa. Koira rojahti suosiolla lattialle, ei jaksanut edes sänkyyn kömpiä..
Vietettiin rauhallinen ilta, syliteltiin, luettiin ja laulettiin. Neiti nukahti vasta puoli kymmenen aikaan, mulla oli suunnitelmissa tiskata ja pestä pyykkiä, mutta taidan jättää huomiselle. Kun en nyt millään jaksaisi enää alkaa hakemaan puita lämmittääkseni vettä..
Huomenna aloitetaan reippailu taas heti aamusta, kuten normaalipäivinä yleensäkin. Mies lähtee varmaan jo iltapäivästä Qstockiin, kotiutuen luultavasti vasta sunnuntaina. ”Ettei tartte bussilla reissata moneen kertaan edestakaisin”. Mulla on tietysti töistä vapaa viikonloppu, saadaan olla neidin ja koiran kanssa ihan kolmestaan.