HIV

”Kaveri oli niin siisti. Tuoksui puhtaalta ja näytti hyvältä.”

90-luvun puolivälissä seksuaalivalistusta leikattiin rajusti kouluissa. Tuon ajan teinit ovat nyt 20–30-vuotiaita ja pitihän se arvata, että HIV-tartuntoja löydetään enemmän kuin koskaan.

ami on 28-vuotias helsinkiläinen raksamies. Samin elämä muuttui rajusti puolitoista vuotta sitten, kun tuore kundikaveri ajoi hänet hiv-testiin.

”Sairaanhoitaja soitti sitten ja sanoi että verikokeessa on jotain epäselvää. Yleisesti sen tiedetään tarkoittavan, että se on hiv-tartunta silloin. Parin ekan vuorokauden aikana en uskaltanut mennä nettiin katsomaan, mitä siitä käytännössä seuraa. Yksi kaveri sanoi jälkeenpäin, että olin aika sekaisin ensimmäisen kuukaudet.”

”Mä olin pitänyt itseäni aika valistuneena. Mulla oli yksi tuttu, jolla oli hiv. En ollut keskustellut asiasta hänen kanssaan, mutta olin tietoinen näistä jutuista. Ikinä en ollut selvinpäin harrastanut suojaamatonta seksiä. Humalassa silloin tällöin jäi suojautuminen väliin.”

29-vuotias Mirka jätti kortsun pakettiin vain kerran, puolitoista vuotta sitten. Se riitti. Vajaa vuosi myöhemmin hän sai tietää olevansa ”possari”, siis hiv-positiivinen.

”Se oli yksi kerta. Ajattelin,että no niin, Suomessahan tässä ollaan. Kondomin käyttö sitten jäi. Se oli brittimies, liikematkalla. Yhden illan pano, sanotaan se suoraan.”

”Mulla oli muuten kyllä kondomi käytössä aina. Hermoilin noista asioista ihan hirveästi. Olin asunut vuosia ulkomailla ja olin ollut siellä tosi varovainen. Sitten tulen Suomeen – ja pam, se on siinä.”

Suomen lyhyt HIV-historia

1980-luvulla Suomessa vallitsi suoranainen hiv-hysteria. Tauti oli tuore, eikä siitä tiedetty vielä paljoa. Väitettiin, että vuonna 2000 Helsingissä olisi 100 000 hiv-positiivista. Pelättiin, että tauti tarttuu suukon, aivastuksen tai kädenpuristuksen välityksellä tai jopa vain samassa tilassa hengatessa.

Hiv oli vielä 80-luvulla ennen muuta homojen tauti. Vuonna 1985 lähes 80 % kaikista kaikkialla maailmassa todetuista tartunnoista oli peräisin miesten välisestä seksistä. 90-luvun loppuun mennessä tilanne muuttui. Suomen homopiireissä opittiin varovaisemmiksi ja epidemia näytti tasoittuvan. Virus kuitenkin löysi uuden tavan levitä. Likaiset piikit kuljettivat virusta narkkarilta toiselle ja taudista tuli nopeasti heroinistien huolenaihe. Vuonna 1999 noin 65 % Suomessa todetuista tartunnoista oli saatu huumeruiskusta. Puhuttiin hivin uudesta tulemisesta Suomeen.

Yhteiskunta tarttui toimeen ja ruiskuhuumeiden käyttäjille alettiin tarjota ilmaisia palveluja. Valistusta lisättiin, puhtaita piikkejä jaettiin ja hoitojärjestelmään satsattiin. Tehotoimet purivat ja kymmenessä vuodessa huumeruiskutartunnat on saatu kohtuullisesti kuriin. Useimmat nykyään todetut huumetartunnat ovat vanhoja infektioita.

Miksi vuoden 2008 Suomessa hiv leviää silti hurjemmin kuin koskaan ennen? Vastaus löytyy Samin ja Mirkan kokemuksista – kortsu jää pakettiin.

Hurjempaa kuin Amsterdamissa

HUS Auroran sairaalan osastonylilääkäri Matti Ristola on Suomen johtavia hiv-asiantuntijoita. Hän on työskennellyt hiv-potilaiden lääkärinä yli 15 vuotta.

”Suomessa todetut tartunnat voidaan jakaa neljään ryhmään, jotka kulkevat omia teitään”, Ristola selittää. ”Ihmiset saavat hi-viruksensa homoseksistä, heteroseksistä, huumeidenkäytöstä tai kotimaassaan ennen Suomeen muuttoa. 90-luvun lopulla oli huumeidenkäyttäjien parissa epidemia, mutta sittemmin huumetartunnat on saatu rajoitettua. Maahanmuuttajien mukana tuleviin tartuntoihin puolestaan vaikuttaa se, millaista maahanmuuttopolitiikkaa kulloinenkin hallitus harjoittaa. Muualla kuin Suomessa syntyneillä havaittiin infektioita 90-luvun puolivälissä parikymmentä vuodessa, viime vuonna lähes 60. Tämä selittää osittain tartuntamäärien kasvua.”

”Eniten suomalaisille tulee kuitenkin tätä nykyä seksitartuntoja. Niitä on ollut vuosina 2006 ja 2007 yli sata vuodessa. Tilanne on synkin homoseksin suhteen. Huhun mukaan Helsingin meno on nykyään hurjempaa kuin Amsterdamissa. Usein esimerkiksi ajatellaan, että suuseksi on turvallista. Ja eihän kondomi hyvältä maistu. Suuseksin kautta voi kuitenkin saada hivin, vaikka siihen liittyykin pienempi riski kuin emätinyhdyntään tai peräsuoliyhdyntään.”

Viime vuonna Suomessa todettiin 60 uutta homoseksistä johtuvaa infektiota. Se on tuplasti enemmän kuin pahimpina aikoina 80-luvulla.

2000-luvun uutuustrendi on runsaat heteroseksistä saadut tartunnat. Luvut ovat kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistuneet. Suurin osa tartunnoista saadaan työ- tai lomamatkoilla.

”Miehet ovat tässä asiassa syyllisempiä”, Ristola valottaa. ”Suomessa hiv todetaan kaksi kertaa useammin miehellä kuin naisella. Miehillä se liittyy usein ulkomailta haettuun kaupalliseen seksiin. Naisilla taas on usein ollut miesystävä maasta, jossa hiv on yleisempää.”

”Suomalaiset heterot ovat tosi sinisilmäisiä. Suomen oikeusjärjestelmä on tässä asiassa tiukka ja täällä oletetaan, että sukupuoliseen kanssakäymiseen liittyvistä riskeistä pitää mainita partnerille. Monessa maassa on aivan toinen tilanne. Niissä ajatellaan, että on jokaisen oma asia, jos harrastaa suojaamatonta seksiä. Ei tarvitse mennä kuin Ranskaan. Siellä yksikään tartuttaja ei ole saanut syytettä.”

Aids-tukikeskuksen suunnittelija Marja Pakarinen kertoo, että eniten hiv-infektioita haetaan Kaakkois-Aasiasta. Myös reissu Itä-Eurooppaan voi usein poikia tartunnan.

”Virossa on Euroopan vakavin hiv-tilanne. Siellä uusien tartuntojen esiintyvyys on huippuluokkaa. Venäjällä tilanne on epäselvempi, mutta sielläkin se on todella suuri ongelma. Näiltä alueilta virus kulkeutuu helposti Suomeen.”

Vaikka suurin osa tartunnoista haetaan vielä ulkomailta, hiv leviää yhä useammin suomalaiselta heterolta toiselle. Etenkin nuoret aikuiset vetelevät mielellään paljaalla.

”Kondomin käyttö ei ehkä ole trendikästä eikä muodikasta”, Pakarinen pohtii. ”Toisaalta kyse on nuoruuden kaikkivoipuudesta. Ajatellaan, että ei minulle mitään tapahdu. Etenkään, kun kaveri on niin siisti, tuoksuu puhtaalta ja näyttää hyvältä. Nuoret luulevat, että sairaus näkyy jotenkin päällepäin.”

Urbaanin possarin elämää

Sami ja Mirka ovat tavallisia urbaaneja nuoria aikuisia. He ovat siistejä ja hyvännäköisiä ja varmaan myös tuoksuvat puhtaalta. Sami aikoo sähköasentajaksi. Molemmat käyvät töissä. Hiv ei ole muuttanut heidän elämänsä perusasioita.

”Voin elää aivan normaalia elämää”, Sami kertoo. ”Mun tilanteesta tietää vanhemmat, sisarukset ja osa sukulaisista sekä lähimmät kaverit. Kaveripiiristä on kyllä tämän myötä tullut tärkeämpi.”

”Mun serkku alkoi vähän yökkiä kuultuaan”, Mirka naureskelee. ”Sisko taas sanoi suoraan, että turha oottaa mitään erityiskohtelua.”

Mirka on kertonut viruksesta parhaille kavereilleen ja osalle sukulaisista. Työpaikalla hän ei ole hiviä maininnut. Sami sen sijaan katsoi parhaaksi puhua sairaudesta työkavereilleen.

”Aluksi mua jännitti työpaikalla haavojen kanssa, kun niitä tulee rakennusalalla väkisin. Pelkäsin altistavani työkaverit tartuntavaaraan. Mietin myös, että alkavatko ne aina sitten hypätä karkuun, jos tulee verta. Olen kuitenkin kertonut heille sairaudesta. Pelot osoittautuivat turhiksi. Kun haava tulee, sanon vain että hoidan tämän itse. Ja korjaan itse veriset rätit roskiin. Sinänsä siinä ei ole mitään erikoista, koska tuskin työkaverit olisivat muutenkaan mun sotkuja siivonneet.”

Sami on elänyt nyt puolisen vuotta vakituisessa parisuhteessa. Sairaus ei ole muodostunut romanttisen elämän esteeksi.

”Aluksi kun sain tietää olevani positiivinen, mulla oli nelisen kuukautta, kun ei ollut tuolla saralla mitään”, Sami kertoo. ”Aika monilla on silleen, että pitää tulla sinuiksi sen asian kanssa ensin. Nyt mä oon parisuhteessa. Kumppani otti tiedon ihan hyvin. Kumia joudutaan tietysti käyttämään aina, mutta se on sinänsä vain tottumiskysymys.”

Mirka sai tietää tartunnasta vain reilu puoli vuotta sitten. Tässä vaiheessa seksin harrastaminen tuntuu hänestä turhan vaikealta ajatukselta.

”Aina olisi se stressi, kun joka kerta joutuu sanomaan, että hei oon possari. En mä jaksa sitä nyt.”

Lääketiede lupaa pitkää ikää

Kaukana ovat ajat, jolloin hiv-infektion saaminen tarkoitti kuolemantuomiota ja eristämistä yhteiskunnasta. Hiv on lääkkeiden kehityttyä muuttunut krooniseksi sairaudeksi, jonka kanssa voi elää vuosikymmeniä. Suomessa

aidsiin kuolee vain puolisen tusinaa ihmistä vuodessa. Tanskalaisen tilastotutkimuksen perusteella infektion saava 25-vuotias voi tätä nykyä odottaa elävänsä 63-vuotiaaksi. Potilas voi opiskella, työskennellä, perustaa perheen ja jopa hankkia lapsia. Sekä Mirkalle että Samille luvataan pitkää ikää.

”Hiv-lääkitys on huikein juttu, joka lääketieteessä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana”, Ristola hehkuttaa.

Hiv-tartunnan saaneen ihmisen tulevaisuus on keskeisesti kahden asian varassa: testeissä on käytävä ajoissa ja lääkityksestä täytyy huolehtia tunnontarkasti elämän loppuun asti. Jos kummastakaan asiasta luistaa, sitä loppua ei joudu välttämättä kauaa odottamaan.

”Monet tekevät niin, että tulevat testeihin vasta ihan finaalissa”, Ristola päivittelee. ”He ajattelevat että ovathan lääkkeet olemassa. Mutta eivät ne enää siinä vaiheessa auta. Silloin ei eliniänodote ole kovinkaan korkea.”

Sekä Sami että Mirka saivat tietää tartunnastaan hyvissä ajoin. Kummankaan ei ole vielä edes tarvinnut aloittaa lääkitystä. He käyvät säännöllisissä tarkastuksissa, joissa sairauden etenemistä seurataan. Lääkitys aloitetaan vasta, kun se on tarpeen.

”Lääkäri on puhunut, että mun lääkitykseni saatettaisiin aloittaa tämän vuoden puolella”, Sami kertoo. ”Huolestuttaa, kun sivuvaikutukset voivat olla aika rajuja.”

Rajuja tosiaan. Huumaantuminen, pahoinvointi, muutokset rasvakudoksessa, sisäelinvauriot ja sepelvaltimotauti ovat tyypillisiä sivuvaikutuksia. Niitä voidaan lieventää lääkityksen huolellisella suunnittelulla. Lääkitys koostuu aina kolmesta tai neljästä eri lääkkeestä. Lääkkeet valitaan kunkin potilaan elämäntapaan ja terveydentilaan mahdollisimman hyvin sopiviksi.

Positiiviset ry:n projektityöntekijä Kari Tuhkanen on elänyt viruksen kanssa 13 vuotta. Hän on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon lääketiede voi nykyään possarin hyväksi tehdä.

”Minulla on erittäin stabiili tilanne”, Tuhkanen kertoo. ”Lääketieteellisesti katsoen sairaus ei vaikuta mitenkään päivittäiseen elämääni. Siinä suhteessa olen ollut todella onnekas, että minulla on hyvät geenit. Nykyinen lääkitykseni ei aiheuta minkäänlaisia sivuoireita.”

Hiv-lääkkeet rytmittävät potilaan päivittäistä elämää. Periaatteessa yhtäkään annosta ei saa nimittäin jättää väliin.

”On tehty tutkimuksia, joiden mukaan verenpainepotilaat syövät noin neljä viidennestä heille määrätyistä lääkkeistä,” Ristola sanoo. ”Hiv-lääkkeiden kohdalla sillä määrällä saisi vain joitain vuosia elinikää. Yli 95 % lääkkeistä pitää ottaa oikein, jotta lääkkeillä olisi optimaalinen vaikutus virusta vastaan.”

Jos potilas mokaa kuurin ja ottaa vain osan lääkkeistä, virus voi mutatoitua vastustuskykyiseksi. Silloin käytössä ollut lääkeyhdistelmä ”palaa”, eikä siitä ole enää potilaalle apua. Reseptiä on tällöin muutettava. Tämä tarkoittaa lisää pillereitä ja uusia sivuvaikutuksia. Pahinta on, kun lääkeresistentti hiv tartutetaan eteenpäin.

”Meillä on nyt hoidossa eräs potilas, joka on saanut toisesta Pohjoismaasta lääkeresistentin viruksen”, Ristola kertoo. ”Nyt olemme katsomassa, löytyykö virukseen mitään lääkettä. Jos ei löydy, niin sitten mikään ei auta.”

Joidenkin arvioiden mukaan Barcelonan ja New Yorkin kaltaisissa suurkaupungeissa joka viides uusi infektio on ainakin osittain vastustuskykyinen lääkkeille. Lähes kaikkia viruksen muotoja vastaan on olemassa jokin toimiva lääkeyhdistelmä, mutta sen löytäminen voi olla hankalaa ja lääkkeiden ottaminen potilaalle tosi haastavaa. Ristolan mukaan juuri mutaatioherkkyys tekee viruksesta vaikean vastustajan.

”Mitä enemmän muuntuneet virukset leviävät, sitä vaikeampaa on tarjota tehokasta hoitoa. Huonoimmassa tapauksessa voidaan päätyä samaan tilanteeseen kuin 90-luvun alussa, jolloin ei ollut mitään kunnolla toimivia lääkkeitä.”

Kumikaupan kautta

Hiv ei ole ainoa ongelma. Nuorilla esiintyy esimerkiksi joka vuosi

13 000–14 000 uutta klamydiatartuntaa. Seksuaaliterveysklinikan ylilääkäri Dan Apter näkee taustalla johdonmukaisen trendin.

”90-luvun puolivälissä ja loppupuolella koulujen seksuaalikasvatusta leikattiin aika paljon. Tämä ikäryhmä, joka ei saanut silloin niin paljon valistusta, on nyt 20–30 -vuotiaita. He ovat myös seksuaalisesti hyvin aktiivisia. Partnereita on melko paljon. Vaikuttaa siltä, että kondomien käyttö heidän parissaan on jossain määrin vähäistä, ja tämä vaikuttaa seksitautien leviämiseen”

Loppujen lopuksi vain kortsut voivat pysäyttää hivin. Tai selibaatti, mutta sitä tuskin kannattaa toitottaa.

”Minkä nuorten aikuisten kohdalla pitäisi muuttua, liittyy vastuun ottamiseen”, Marja Pakarinen painottaa. ”Täytyy ymmärtää ottaa vastuu itsestä ja toisesta. Jokaisella on velvollisuus – ja oikeus – pitää huolta kondomin käytöstä.”

”Kondomit eivät ole kuitenkaan niin kalliita”, tuohtunut Mirka huokaa. ”Mä annan suoraan sellasen vinkin, että jos joku edes ehdottaa ilman kondomia olemista, niin potki munille.”

Monet eivät myöskään osaa tai halua kertoa pöpöistään satunnaiselle panolle, vaikka tietäisivät olevansa sairaita. Kun tähän vielä liitetään kännisen kömpelö kuminkäyttö, tartuntariski on katossa. Riskeistä pitäisi kehdata kertoa, mutta joskus se voi olla vaikeaa.

”Kun ollaan aamuyöllä menossa bilepaikasta toisen luokse, ei siinä vaiheessa kovin moni sano että mennään vaan, tosin mulla on hiv”, Ristola kuvailee. ”Tai että olin Thaimaassa tossa ja kävin muuten bordellissakin siellä. Vähän tippuu pisteet, jos sellaista paljastaa. Yleensä ei sitten sanota mitään.”

Kumin unohtumisen jälkeen harva käy testeissä. Suomessa arvioidaan olevan noin 1 000 ihmistä, jotka eivät tiedä omasta hiv-tartunnastaan. He eivät saa tietenkään minkäänlaista hoitoa. Näiden ihmisten elämänlanka palaa vauhdilla. Samalla he levittävät virusta eteenpäin.

”Käykää testeissä”, Tuhkanen vetoaa. ”Hiviin ei tarvitse nykyään kuolla. Mutta lääkkeet auttavat ainoastaan, jos virus havaitaan kyllin ajoissa.”

Erään viruksen historia

• 1930

  Näihin aikoihin HIV siirtyy ihmisiin.

• 1959

  Kongolaisesta miehestä otetaan verinäyte, josta myöhemmin löydetään HI-virusta.

• 1969

  Yhdysvalloissa teini-ikäinen Robert R. kuolee aidsiin.

• 1976

  Norjalainen merimies Arvid Noe kuolee aidsiin.

• 1981

  HIV leviää Yhdysvalloissa ja aids-epidemia tunnistetaan ensimmäisen kerran.

• 1983

  HI-virus löydetään.

• 1985

  Näyttelijä Rock Hudson kertoo sairastavansa aidsia.

• 1987

  Ensimmäinen HIV-lääke kehitetään.

• 1988

  John Holmes kuolee aidsiin. 1. joulukuuta nimetään maailman aids-päiväksi.

• 1989

  Positiiviset ry perustetaan.

• 1991

  Punainen nauha muodostuu symboliksi kamppailussa aidsia vastaan.

• 1992

  Ensimmäiset hiv-yhdistelmälääkkeet otetaan käyttöön.

• 1995

  YK perustaa UNAIDS-ohjelman.

• 1997

  Suomeen perustetaan Hiv-säätiö. Amerikkalainen Steven Thomas tuomitaan Suomessa hivin levittämisestä.

• 1999

  Tutkimuksen mukaan hivin alkuperä on Länsi-Afrikan simpanssipopulaatiossa.

• 2002

  Botswanassa aloitetaan Afrikan ensimmäinen Aids-hoito-ohjelma.

• 2004

  Etelä-Afrikka ryhtyy tarjoamaan ilmaista Aids-lääkitystä.

• 2005

  Hiv-rokotteen etsimiseen käytetään melkein 700 miljoonaa dollaria vuodessa.

• 2006

  Hi-virusta löydetään myös gorilloista.

Virossa joka sadas

80-luvulta lähtien vähintään 25 miljoonaa ihmistä on kuollut Aidsiin. Viime vuonna kuolleita oli yli kaksi miljoonaa. Hiv-tartunnan kanssa elää tällä hetkellä noin 35 000 000 ihmistä, yhtä paljon miehiä kuin naisia.

Pahin tilanne on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Siellä asuu

60 % maailman hiv-positiivisista. Botswanassa jopa kolmannes aikuisväestöstä kantaa virusta. Lääkkeitä on usein saatavilla heikosti. Joissakin Afrikan maissa kondomin käyttö on lailla kielletty.

Kaakkois-Aasia on muodostumassa hiv-epidemian toiseksi ydinalueeksi. Vaikka väkilukuun suhteutettuna siellä on hiv-positiivisia vielä kohtuullisen vähän, aids-kuolemia tapahtuu enemmän kuin missään muualla Saharan etelänpuolista Afrikkaa lukuunottamatta. Suomalaiset hakevat tartuntansa usein juuri Kaakkois-Aasiasta.

Euroopassa hiv-tilanne on vakavin Ukrainassa ja Virossa. Vuonna 2005 vähintään 1,3 % Viron aikuisväestöstä oli hiv-positiivisia. Väkilukuun suhteutettuna Virossa esiintyy siis virusta yhtä paljon kuin Kaakkois-Aasiassa. Itä-Euroopan alati paheneva epidemia tulee luultavasti näkymään yhä vahvemmin myös Suomen hiv-tilastoissa.