Nyt kun ei ole työtä tahi koulua rytmittämässä arkea, ajankäyttö leviää käsiin. Nukkuun tulee mentyä vasta siin vaihees ku silmät meinaa pulpahtaa päästä ja aamulla kampeutuu ylös kun muksut alkaa supiseen et kahvi on valmiina. Tietävät et inhoon aamuja ja lellivät äitirukkaa keittämälä sumpin valmiiksi <3 Päivätkin menee haahuillessa- lasten ruokinta sentään onnistuu viel ajallaan- tosin muutaman kerran on ehtiny kuuluun ilmotuksia-äiti koska sä teet ruokaa, mun on nälkä! Vaik tämä vapaan olemisen aika on levon kannalta positiivista, niin alkaa taas pikkuhiljaa nyppimään . Laiska kun välttelee tekemistä niin kauan kunnes on pakko. Mitään ei sa aikaseks- ainakaan omalla mittapuulla. Tarttis varmaan tehrä jotain...
