Mukavuusalue pienenee helposti, jos sitä ei aktiivisesti laajenna tai ainakin pidä yllä. Mahdollisuuksien alue kapenee ja ovia sulkeutuu, kun käpertyy toimettomuuteen. Elämänpiiri pienenee. Kun ei ole ulkoisia pakotteita, on syntisen helppoa olla tekemättä epämiellyttäviä asioita. Silti olo on tyytymätön, kun ei tee mitään haastavaa tai vaativaa. Graduahdistuksen iskiessä kirjoitan merkinnän blogiin ja nukun 10 tuntia. Onko arjen pakenemisella mitään rajoja?
Omat pakkonsa asettaa loppujen lopuksi itse, yhtä lailla hyvässä kuin pahassa. Ihminen elää tietäessään, mitä pakotteita voi hylätä ja mitä asettaa.