Aina välillä on ihan pirun onnellinen olo. Nyt on.

Hei miksi lähdit? Miksi pois vei sun tie? Etkö tiedä, ettei toista tahallaan saa satuttaa? Älä anna sen viedä sua, älä anna sen käännyttää. Älä anna sen sua satuttaa. Katso…

Pidä mua kädestä vielä hetki. Kuuntele kun kuiskaan, vaikka ääneni katosi. Kuuntele silti, ehkä saan sen vielä takaisin. Maailma on outo, kuoppia täynnä. Matka on pitkä, mutta jalat ei kanna….

Jos sä tiedät miltä se tuntuu, jos tiedät miltä se maistuu, jos tiedät tiedät mitä tiedät ja vielä enemmän. Niin miksi? Miksi silti? Mikä saa sut aina palaamaan? Annat sen…

nam nam… iso pussillinen lojuu työpöydällä ja välillä huomaan rouskuttavani innolla noita mustia ja maukkaita nameja.. kohta pitäis mennä ruokikselle ja saada jotain ihan terveellistäkin sapuskaa tonne masuunsa..salmiakki kun tahtoo…

Mä tuun hulluksi. Miten voi talvi pistää kaiken näin sekaisin?? Perjantain juna jyväskylään oli melkein puolitoista tuntia myöhässä ja eilen kesti kotimatka töistä tunnin kun se normaalisti vie vajaan puoli…

aamust nukuin pommiin..kaxs tuntii myähästyin saatana,enkä ois ikinä uskonu minkä takii,,,enkä laita syytä kyllä tähänkään ku ei tiärä kuka lukee..missäs luottamus tätäkin kohtaan..kadoksis,!!on.niinku on paljo muutakin…

Joskus tuntuu, että elämä on vienyt kuin pässiä narussa ja jälki on sen mukaista ;D Mutta kun on pässiksi syntynyt niin periksi ei anneta. Oon monta kertaa edennyt asioissa ns.perse…

Tätä harrastaa suurin osa kavereistanikin. Harjoitustyöt tehdään viime tingassa ja diplomi-insinööriksikin pääsee lukemalla viimeisenä iltana tenttiin. (Lukuunottamatta matikat) On se ihme, että sitä vaikka selailee Cityn blogeja tai jotain muuta…