Blogit

Kalliossa on kiva öisin kävellä pitkin teitä, röyhkeästi päin punaisia, supoillaan täysillä ja omistetaan maailma. Kukaan ei valita koska ne on vetäneet samaa ku mäkin. Oi Kallio, suloinen Kallio, sä…

kaikkea ne tännekki keksii.

Jäi jälki pienestä ihmisestä säihkysilmäisestä punapäästä, kuulasihoisesta nuorukaisesta. Jälki kuin vana veteen aallokkojen iskiessä rantaviivaan. – ”Ei se kannata, vesi tulee läpi.” merenkävijät neuvovat, yrittäessäni rakentaa vesiesteitä yrittäessäni pysyä kuivana….

hmmm.. pakko myöntää, että tapasin tällä viikolla elämäni ensimmäisen ihmisen netin välityksellä, näin nuorena aikuisena.. siis oli ns. viralliset nettitreffit, vai kuinka niitä voi sitten kutsuakaan.. teinivuosina tuli tietysti tavattua…

nyt on taas head over heels… x] kuka tietää, kuka ei, mist on kysymys, jos ei tiedä, saa kysyä, mut en välttämättä kerro x]

Tänne olisi tarkoitus kirjoitella hermeliinien elämän tavoista hoidosta ja ruokinnasta.

En tiedä pitäisikö tämä laittaa tyhmyyden vai reippauden piikkiin, mutta olen töissä jo kolmatta päivää lähes 39 asteen kuumeessa. Ei pääkoppa kestä ajatusta kotona peiton alla yksin makaamisesta ja sairastamisesta,…

Kuinkas pitkälle sitä huumori mielellä voi oikein mennä, että mikäs on raja?

Vai pitäskö sitä cityynkin sitten blogi tuupata…no jos nyt joskus jotain. Tällä hetkellä tukkaväri päässä, tyhmyyden peittämiseksi 😉 Ja keskellä yötä, fiksua eikö totta?

Täällä odotan unimattia luokseni! Samalla kokeilen tämän toimintaa ja katson kannattaako tätä jatkaa:) Jännittää hieman mutta..