Nykyään melkein jokainen voi kokeilla siipiään mallina. Itsekin valokuvausta harrastavana voin kertoa, että ollakseen kaunis tai kuvauksellinen ei tarvitse olla [url=http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/04/taydelliset-kasvomme.html]täydellisia kasvoja[/url] tai pitkää ja hoikkaa vartaloa. Itseasiassa täydellisyys on kliseisesti (ja ihan oikeasti) melko tylsää. Pienet virheet tekevät ihmisestä kiinnostavan. Kuvaaja voi saada inspiraatiota vaikka ryppyposkisesta mummosta, lyhytkasvuisesta naisesta tai arvesta kasvoissa. Mielestäni tämä näkyy joissakin määrin myös suurissa trendeissä. Nyt puhun kuitenkin ihan pienimuotoisista ja harrastusmielessä tehdyistä "mallinhommista".
Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joissa valokuvaajat ja mallit kohtaavat. Ryhmiin voi laittaa omia kuviaan ja kysellä, josko joku haluaisi ryhtyä yhteistyöhön. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi [i]TFCD Valokuvaajat&Mallit[/i] sekä [i]Mallit ja valokuvaajat[/i]. Sinne vain rohkeasti, jos homma yhtään kiinnostaa! 🙂 Sana "malli" voi pelottaa monia, mutta itse liitin siihen viestissäni eteen sanat "pin up", ja lopputulos näytti heti paljon paremmalta! 😀
Itse en ole perinteisen mallin mitoissa enkä haaveile mallin ammatista, mutta kuten blogissakin mainostan, tykkään kaikenlaisista projekteista. Löysinkin TFCD-malliryhmästä kuvaajan, jolla oli kanssani samanlainen visio. Kuvaaja (turkulainen [url=https://www.facebook.com/jsdisain?fref=ts]Jere Satamo[/url]) oli todella mukava ja ammattitaitoinen, joten voin suositella häntä kaikille. Hän tekee siis myös kaupallista keikkaa, mutta tämä meidän kuvauksemme oli TFCD-periaatteella toteutettu, eli sekä kuvaaja että malli hyötyvät kuvista, joten kumpikaan ei maksa toiselle.
Monia nuoria mallinurasta haaveilevia tyttöjä huijataan laittamaan rahaa "mallikansioihin" tai heitä houkutellaan ilmaisiin kuvauksiin, joissa heitä sitten painostetaan johonkin epämiellyttävään, esimerkiksi riisumaan vaatteitaan vasten omaa tahtoaan. [b]Tässä pari vinkkiä, jotka hommaan ryhtyessään kannattaa muistaa:[/b]
[b]1.[/b] TFCD-ryhmissä toimitaan TFCD-periaatteella, eli rahaa ei pyydetä/tarjota.
[b]2.[/b] Pyydä saada katsottavaksi kuvaajasi portfoliota tai kuvia, jotta näet, onko teillä samanlaiset mieltymykset ja visiot.
[b]3.[/b] Tarkista kuvaajasi "maine", eli onko hän kuvannut aikaisemmin ryhmän kautta ja mitä hänestä on sanottu. Minuakin lähestyi eräs kuvaaja, josta en aluksi osannut aavistaa pahaa. Onneksi kuitenkin ystäväni varoitti minua: hän oli kieltäytynyt kuvauksista ja tämä kuvaaja oli alkanut aggressiiviseksi. Usein hyviä kuvaajia kehutaan (yllätys yllätys!) ja erityisen huonoista jopa varoitetaan.
[b]
4.[/b] Lähde kuvaukseen avoimin mielin, mutta älä suostu mihinkään, mikä tuntuu epämiellyttävältä.
[b]
5.[/b] Muista aina mainita kuvaaja hänen ottamissaan kuvissa. Kysy häneltä etukäteen, missä kuvia saa käyttää.
[b]
6.[/b] Jokaisesta ihmisestä saa kauniita kuvia, mutta älä kuvittele kuvaajan pystyvän ihmeisiin: pienet epätäydellisyydet saa muokattua pois, mutta jos puet itsellesi 3 kokoa liian pienen mekon, ei kukaan ryhdy muhkuroitasi silottelemaan jälkeenpäin Photoshopilla. Jos sinulla on esimerkiksi iso leuka, hyvä kuvaaja saa sitä häivytettyä sommittelulla, mutta pois sitä ei saa – muista hyväksyä itsesi.
Ennen kuvauksia minua jännitti hiukan, mutta rentouduin melko pian. Seuraavalla kerralla olenkin sitten taas hiukan kokeneempi! Minulla nimittäin oli hauskaa, joten seuraava kerta jossain vaiheessa tulee. Helppoa homma ei kyllä ollut, vaikka moni niin kuvittelee. Minulla on erityisenä ongelmana kameran edessä olemiselle se, että vedän suuni viivaksi: tämä on luonnollinen kamerailmeeni. Yritän aina tietoisesti rentouttaa huuleni. Tässä teille vielä viivasuu-MRV, joka paradoksaalisesti vakavalla naamallaan muistuttaa, että elämä ei aina ole niin vakavaa:
Vaikka mallina toimiminen oli hauskaa, ehkä silti vielä viihdyn parhaiten kameran takana 🙂
