Lörlöm! Mä olen aina tietoinen itsestäni, ajan hermolla henkisesti. Mä olen itserakas kuin myös materialisti aina viimeseen asti. Kuitenkin mulla on sen verran suuri sydän, että mua on helppo käyttää hyväksi (nimim. kokemusta on). Ja aina tulee tajuton morkkis & syyllisyys, jos joutuu sanomaan EI jollekin. Siksi mä myönnyn moneen junaan. Moni ajattelee asian niin, että mä olen vaan vaikutuksille altis penska. Mun sinisilmäisyys-ajat on tottavie elämä vienyt kovalla kouralla jo aikapäiviä sitten. Ihmissuhteet, etenkin yksi niistä, on vienyt luottamukseni ns. ihmisen hyvyyteen. Tiedän, että kaikki on periaatteessa läpimätää jo valmiiksi…Siksi goottilainen on mielenikin…Luon elämäntaidetta rumankauniista asioista. Mun elämänkatsomukseeen sopi ennen äskeistä uskoontuloa hyvin Kilven biisi, Sielut iskee tulta. Laitan sen sanat tähän:
SIELUT ISKEE TULTA
”Kylmä tuuli läpi pään,
minä paikoilleni jään,
kohta taivas repeää.
Sä päästit irti pommin, joka kaiken tuhoaa
maailmankuvaa muuttaa, polvilleen pudottaa
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun
ympyrä kun sulkeutuu
MÄ EN TARVII KETÄÄN KERTOMAAN
MULLE TAIVAASTA
EN TAHDO KUULLA PARATIISISTA
EN TIETÄÄ ÖISTÄ SYNTISISTÄ
TIETÄÄ HELVETISTÄ
MITEN SIELUT ISKEE TULTA
MÄ SAIN KAIKEN SINULTA
Mielenrauhaa etsien
minä rantaan kävelen
tunnen katseet ihmisten
Ja kaiken entisen
mikä painaa hartiaan
tuon raskaan menneisyyden
tahtoisin unohtaa
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun
ympyrä kun sulkeutuu
MÄ EN TARVII KETÄÄN KERTOMAAN
MULLE TAIVAASTA
EN TAHDO KUULLA PARATIISISTA
EN TIETÄÄ ÖISTÄ SYNTISISTÄ
TIETÄÄ HELVETISTÄ
MITEN SIELUT ISKEE TULTA
MÄ SAIN KAIKEN SINULTA.”
(Kilpi)
Juu, huippu, koskettava laulu. Ja Kilpi yleensäkin kuuluu suosikkeihin. Ja tosta viisusta tulee aina mieleen seurustelun alkuajat oman, armaa Hevinalleni kanssa. Alkuvuosi 2005. Jippii! 🙂
