Kun ihmiset kertovat itsestään täällä profiileissaan tai deitti-ilmoituksissaan, he kertovat ummet ja lammet luonteestaan, siitä miten he ovat positiivisia, iloisia, avoimia, huumorintajuisia, itsevarmoja, pidettyjä, optimistisia, tarttuvat rohkeasti hetkeen. Carpe diem, Pikku Myy, Nuuskamuikkunen, ”pieni mutta pippurinen”. Ja että vesimies on luonteeltaan tällainen ja tällainen ja rapu tuollainen. Ja niin edelleen.
Kyllä minullakin on joskus tuollaisia hyviä hetkiä. Ja kyllä minäkin olen pidetty supliikkisankari sopivassa seurassa sopivalla päällä. Mutta kun se just on se juttu noissa: nuo kaikki ovat niin suhteellisia, ailahtelevaisia ja senhetkisestä tuulesta ja seurasta riippuvia asioita että minun näkökulmastani on täysin turhaa kertoa niistä. Varsinkin kun ihmisten käsitykset itsestään ovat yleensä varsin utuisia, ja kuvaukset ovat täynnä kukkua joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Siksi kiinnitän ihmiseen tutustuessa enemmän huomiota ihan konkreettisiin asioihin: mitä hän tekee työkseen. Mistä asioista hän on kiinnostunut ja mitä hän harrastaa. Katsos, nuo asiat ovat toki tylsää ja epäsponttttttttttttttttaania peruskauraa – mutta ne ovat sidoksissa todellisuuteen. Ja siksi ne minusta kertovat ihmisestä ja hänen luonteestaan paljon enemmän kuin romaanin verran rönsyileviä luonnekuvauksia.
Vastuuvapauslauseke: tämä on siis minun mielipiteeni. Voit yhtyä tai olla yhtymättä.