”mäen päältä sata askelta
riisun kengät matkalla
ensin kastuu varpaat
hiekka upottaa
soutuveneen kyljessä
lukee nimeni
sinä näytät kirjasta
miten tehdään solmuja
minä olin solmu
jonka sinä avasit
istuit pimeässä niin kauan
niin kauan että nukahdin
tulit uneeni
jäit kiinni kylkeeni
nyt päivä polttaa niskaa
suola kutittaa
jos kääntyisin katsomaan
näkisin soutuveneen
täynnä sadevettä
ja vanhoja lehtiä
ei se kellu enää
se jää rantaan
minä olin solmu
jonka sinä avasit
istuit pimeässä niin kauan
niin kauan että nukahdin
tulit uneeni
jäit kiinni kylkeeni
nyt päivä polttaa niskaa
suola kutittaa
edessämme pilvenreuna
merta koskettaa
takanamme kalaparvi
pintaan sukeltaa
illalla ajat
hiljaiseen poukamaan
sanot mennään uimaan
opetan sut kellumaan
ja aurinko laskee
veden varassa kelluen
sua pitkään suutelen
ja kuuntelen
kuinka maailma
allamme hengittää”
mä olen solmu, yks hemmetin iso nippu niitä solmuja.
enkä tiiä kuinka tai kuka ne avais.
harmittaa. väsyttää. laiskottaa.
nyt tekis kunnon ipr terää.
ja vielä kaikenkukkuraks niin saamaton olo.