• Sara Lohjelm

Parisuhde millenniumilaisittain

Olen miltei koko aikuisikäni ollut ymmälläni siitä, että parisuhdetta etsitään kipeämmin kuin kotoa karannutta koiraa tai kadonnutta avainnippua. Silti mikään ei tunnu kelpaavan.

Sata vuotta sitten ei edes tiedetty, mikä on parisuhde. Sen sijaan oli avioliitto. Silloin oli tapana tavata joku, vaikkapa tuttavaperheen lapsi, ja viikon päästä vaihdettiinkin jo sormuksia. Toinen samanmoinen ja pullat oli uunissa. Ei silloin tapailtu taikka seurusteltu. Ei erottu eikä vaihdettu. Riitti, että toinen koettiin kaveriksi, ja makkarissa leiskuva lempi oli vain plussaa. Saman ihmisen kanssa pysyttiin kuolemaan saakka.

Ylempi kuvaus on meille ysärin lapsille melko vieras. Me olemme avioeroaallon keskellä syntyneitä lapsia. Parisuhteet ja deittailu ovat olleet jo pitkään murroksessa. Ne on tässä viime vuosien aikana ikään kuin keksitty uudelleen. Nykypäivänä odotukset ovat asetettu korkeammalle kuin Elisan 4G-verkon datakatto.

Naiset odottavat mieheltä ennen kaikkea uskollisuutta. Mikä sinänsä ei missään nimessä ole liikaa pyydetty, mutta nykyään viaton vilkaisukin koetaan pettämisenä. Toiset ovat mustasukkaisia jopa pornosta!

Ongelma on se, että hyvännäköisiä gimmoja on tarjolla kaikkialla. Kaduilla, baareissa, kahviloissa, tv:ssä ja somessa. Onko ihme jos katse aika ajoin harhailee muualle? Meillä on kaksi vaihtoehtoa; joko hyväksymme sen, että ajat ovat muuttuneet tai taistelemme tuulimyllyjä vastaan. Hyväksymällä pääset helpommalla. Meillä on siis valtava määrä kilpailijoita. Vaatii mieheltä älyttömän paljon itsehillintää pidättäytyä eikä sekoilla naisasioissaan niinkuin suomalainen poliitikko. Katsokaa välillä sormienkin läpi, edes sen tuntemattoman naisen kuvan tykkäämisen verran.

2010-luvulla parisuhteita kaatuu siis jo pelkästään siihen, että kumppani flirttailee somessa. Toisen kuvasta tykkääminen voidaan tosiaan määritellä moiseksi. Mimmit hei, ei se flirttailu vielä maata merille vie. Koittakaa vaikka itse. Flirttailu on harmitonta eikä sen tarvitse johtaa mihinkään.

Miehet ovat puolestaan jämähtäneet Keskiajalle. Hyvä maine ja nuhteeton tausta ovat edelleen edellytyksiä vaimoksi tohtivalle. Aivan kuten 1600-luvulla. Miehet näkevät kotinsa keittiössä mielellään pullantuoksuisen kotiäidin, jonka soisi yötä vasten muuntautuvan Muumimammasta miestenlehden kansikuvatytöksi. Muodonmuutoshan on sallittua tehdä vain poikaystävän läsnäollessa. Makuuhuoneen ulkopuolella seksikkäästi pukeutuva ja vapaamielisesti ajatteleva nainen on huora!
Vaan sellaista ei ole enää juurikaan tarjolla, niinkuin ennen vanhaan. Tasa-arvon ansiosta nykyään tarjolla on muun muassa itsenäisiä uranaisia. Naiset tienaavat omat rahansa eivätkä tarvitse maineen menettämisen pelossa enää aviopuolisoa hoitamaan seksuaalisia tarpeitaan. Siihen sopii joku Tinder-säätökin.

Mistä moiset odotukset sitten kumpuavat? Sosiaalisesta mediasta tietenkin. Täydellinen on uusi normaali. Vertaamme itseämme muihin. Vertaamme poika- ja tyttöystäviämme muihin. Vertaamme suhteitamme muihin. Olemme valmiita hylkäämään hyviä kumppaniehdokkaita siksi, että odotamme jotakin vielä parempaa. Etsimme yksisarvisia ja sateenkaaren päätä. Niinpä valitsemme vääriä kumppaneita tai emme löydä sellaista ollenkaan. Edes sitä väärää. Näin ollen moni tämän vuosituhannen parisuhteista päättyy nopeammin kuin yksikään Vesa Keskisen ryyppyputkista.

Tähän loppukaneetiksi totean, että lakatkaa etsimästä tai tehkää se ilman odotuksia. Täydelliset parisuhteet, tilanteet ja ihmiset, joita iPhonesi ruudulta näet, ovat vain filttereiden ja kameran luoma illuusio.

"It takes a strong person to remain single in a world that is accustomed to settling with anything just to say you have something."

Ps. Olettehan muuten tietoisia siitä, että kukaan muu ei tee teitä onnelliseksi?

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus