Tummaihoisuus tappaa

  • Sara Lohjelm

Yhdysvalloissa tapahtunut tummaihoisen miehen, kahden lapsen isän, murha valkoisen poliisin toimesta on vain jäävuoren huippu.

Käsi ylös jos luulet, että tässä on kyse yksittäistapauksesta. Käsi ylös jos ajattelet, että potkut ja syytteen saanut poliisi sai ansionsa mukaan, kaikki hyvin. Käsi ylös, mikäli sinun mielestäsi tapaus on aiheuttanut ylireagointia. Joudun valitettavasti toteamaan, että kyseessä ei ole yksittäistapaus, poliisin potkut ja syyte eivät tuo oikeutta isänsä menettäneille lapsille eikä tapauksen aiheuttamat mellakat ole todellakaan ylilyönti. Vahingot voi korvata, mutta ihmishenkiä ei.

Vuonna 2014 valkoinen poliisi ampui 18-vuotiaan niin ikään mustan miehen, Michael Brownin, kuoliaaksi. Brownia ammuttiin kuusi kertaa! Silminnäkijöiden mukaan poliisi käski nuoria siirtymään tien sivuun tutkittaviksi. Brownin ja poliisin välille syntyi kiista ja poliisi otti poliisiautossa esiin aseensa ja ampui Brownia. Brown lähti pakoon ystävänsä kanssa, jonka jälkeen poliisi nousi autosta ja lähti juosten seuraamaan poikia. Brown nosti todistajien mukaan kätensä ilmaan antautumisen merkiksi, mutta poliisi ampui häntä vielä viisi kertaa. Vuonna 2015 poliisi tappoi Yhdysvalloissa 104 aseetonta mustaa miestä. Se on noin kaksi per viikko ja vain 13 näistä murhaajista sai syytteen. Poliisi ampui mustan aseettoman miehen viisi kertaa todennäköisemmin kuin valkoisen aseettoman miehen.

George Floydin tapauksessa mellakat ja ohikulkijan kuvaama video toivat poliisille lievät seuraamukset. Poliisi istuu erikoisosastolla luultavasti alle neljän vuoden tuomion. Yllä mainitsemistani vastuuseen joutuneista 13:sta poliisista kukaan ei nimittäin saanut yli neljän vuoden tuomiota. Tämä on hieman kummallista, sillä kaikki me tiedämme millaisia tuomioita Yhdysvaltojen Amerikassa normaalisti jaetaan! Samasta syystä tuomion sai eräs toinen, tässä tapauksessa entinen, poliisi. Hän hyökkäsi toisen valkoisen miehen kanssa aseettoman Ahmaud Arberyn kimppuun surmaten tämän. He olivat vapaalla jalalla, kunnes video tapahtumista vuoti julkisuuteen. Vuonna 2019 8-vuotias lapsi todisti sukulaisensa murhaa videopelien pelaamisen lomassa, sillä poliisi ampui hänet ikkunan läpi kuoliaaksi omaan makuuhuoneeseena. Naapuri oli soittanut poliisit, koska ulko-ovi oli auki.

Rasistiset poliisit eivät suinkaan ole ongelma vain Amerikassa vaan myös täällä Euroopassa. Minä itse jouduin tilanteeseen, jossa kaveriporukkani luo kurvasi autollinen poliiseja. He halusivat tutkia kaikki. Odotin omaa vuoroani, kunnes tajusin, että sellaista ei tullutkaan. Minä, valkoinen suomalainen ja aasialainen ystäväni jätettiin täysin huomiotta. Meiltä ei kysytty nimiä, meitä ei tutkittu. Ainoastaan tummaihoiset tutkittiin ja heiltä otettiin tiedot talteen. Minulla olisi voinut olla kilo kokaiinia, käsiase ja kranaatti laukussa mutta ihonvärini vuoksi minut jätettiin rauhaan. Mainittakoon, että asun Lontoossa.

Oman etuoikeutetun aseman tunnistaminen ja tunnustaminen voi tuntua hankalalta. Tekee mieli sanoa, että tein paljon töitä ja siksi pääsin tähän asemaan. Kannattaa pitää mielessä, että yhteiskunnan rakenteet nostavat yksiä ja painavat alas toisia. Siitäkin on paljon tietoa saatavilla.

Lainasin tämän katkelman eräältä nettisivustolta, jossa kerrotaan miten voi valkoisena ihmisenä ottaa tummaihoiset tuttavansa paremmin huomioon. Minä olen valkoinen cis-hetero. En ole mies, mutta pelkästään nuo kaksi asiaa tekevät minusta kuitenkin erittäin etuoikeutetun; halusin sitä tai en. Minä en ole ihonvärini vuoksi tullut syrjityksi työpaikkaa hakiessani. Minua ei seurata kaupassa, kuten esimerkiksi romaneja on tapana. Minun ei tarvitse pelätä poliisia eikä minua kutsuta mamuksi, vaikka sellainen olenkin, sillä olenhan aivan väärän värinen moiseksi. Ennakkoluuloja olen kokenut, tuijotustakin. Minut on nimittäin tatuoitu naamasta varpaisiin saakka. En voi siltikään sanoa, että ymmärtäisin puoliakaan siitä, millaiselta rasismi tuntuu. Tiedättekö muuten, mitä tarkoittaa whitesplaining? Se on sitä, kun valkoinen ihminen kertoo ei-valkoiselle mitä tämä saa tuntea ja pitää rasismina. Tätä harrastaa yllättävän moni valkoihoinen! Hassua, eikö? Me olemme ottaneet omaksemme jopa rasismin määrittelemisen. Mieleni tekisi itkeä. Ja nauraa.

Olen kokenut oloni monet kerrat erittäin epämukavaksi, sillä olen katsonut rasismia läpi sormien ja jopa osallistunut vitsin heittoon itsekin. Tämä hävettää suunnattomasti, mutta ihminen kasvaa ja oppii. Nämä asiat tulee hyväksyä osaksi menneisyyttä, sillä voin muuttaa vain tulevaa. Sen takia olen päättänyt ottaa nollatoleranssin rasismin kanssa enkä siedä sitä enää keneltäkään missään muodossa. Ei riitä, että ihminen ei ole rasisti - tarvitaan muitakin toimia. Onneksi moni tuntuu ymmärtävän mitä solidaarisuus ja yhdenvertaisuus tarkoittaa. Onhan Suomessakin jo hetki taistelu muun muassa tasavertaisesta avioliittolaista. Aivan liikaa on siltikin ihmisiä, joita kummaksuttaa ja suoraan sanoen vituttaa, että tummaihoiset haluavat samoja oikeuksia ja vapauksia, joista me etuoikeutetut nautimme. Lääkkeeksi rasismiin suosittelisin pään pois ottamista omasta perseestä ja katseen nostamista eteenpäin, me muut nimittäin ollaan jo täällä.

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus