Mietimme tänään kaverin kaa anteeksiantoa kahdesta suunnasta.
Antaa anteeksi ja saada anteeksi.
Helposti sanottuja asioita, mutta hyvin monisäikeisiä.
Itselleen voi antaa anteeksi ja se on vielä helpommin käsiteltävissä.
Antaa anteeksi toiselle; Joku sanoo, että annan sinulle anteeksi, mutta en ikinä unohda asiaa. Toinen sanoo antavansa anteeksi, mutta ei halua nähdä tätä ihmistä kuitenkaan tämän jälkeen. Se ei ole anteeksiantamista.
Mikä on se sisäinen prosessi, joka saa antamaan anteeksi toisen virheen tai teon, sitä mietimme.
Nyt juoksee ajatukset näköjään ihan muualle *naur*.