Tässähän sitä jo oltiinkin monta vuorokautta pää pilvissä (mutta jalat tottakai tiukasti maanpinnalla). Mutta sitten ei luonnistu yksi asia, kohta perään hyökkää toinen vastoinkäyminen ja – kuten se joku ikivanha mukaviisaus menee – ei koskaan toista ilman kolmatta. Eli jes. Oon kohta vittuuntumisen ruumiillistuma ja multihuipentuma.
Ihmettelenpä taaskin vain itseäni ja ylipäätään ihmismielen suunnatonta mahtia. Miten vitussa on mahdollista, että pystyn yhden yön aikana vakuuttamaan ”järjellä” sydämelleni, että hei joo, tunteminen on perseestä, mennään nyt ihan asialinjalla vain? Pitäisikö mun ryhtyä joksikin fakiiriksi kun selvästikin mun mielelläni on aivan uskomaton vaikutus mun koko ruumiiseeni?
Mitä saatanaa mä ylipäätään sekoilen ja selittelen tämänhetkisiä toimiani jollain järjellä? Eihän tässä ole nyt järjen hiventäkään! Enkö mä just oo vinkunut ja vonkunut, että voi kun olisi olemassa jotain täydellistä, voi kun kolahtaisi niin että näkyisi, kuuluisi ja tuntuisi? Enkö mä oo joka helvetin lauseenkäänteessä ja rivien välissä (ja aika usein ihan riveilläkin) tuonut ilmi, että kun löydän jotain erityislaatuista, pidän siitä kynsin, hampain kiinni, uskallan heittäytyä tunteeseen, sallin itseni nauttia kohdalle osuneesta onnenpotkusta? Miksen mä haluakaan nyt yhtäkkiä muka tuntea mitään? Miten mä [i]kykenen pystymään[/i] todistamaan aukottomasti itselleni, että Kaisa-kulta, ei sun kannata rynnätä noin voimakkaiden fiilisten takia yhtään mihinkään. Ole mieluummin hetki yksinäsi, vedä syvään henkeä, sekoile tovi – kyllä ne kummalliset olotilat unohtuvat aikaa myöden. Valjahtuvat, haihtuvat ja lopulta katoavat kokonaan, aivan kuin ei niitä koskaan olisi ollutkaan.
Niin. Ja heittää tää elämä muutenkin aika häränpyllyä. Tai lähinnä mua stressaa mun henkilökohtainen talouskriisi ynnä asuntoasiat ja muuta. Mutta. On sitä ennenkin kahlattu paskassa. Oon niin tottunut – oonhan mä tällanen tytön reppana, melkein ysikytluvun laman lapsi, aina pikkusen väärinymmärretty ja kaltoinkohdeltu. Kyllä mä pärjään. Potki vaan, maailma! En lupaa potkaista takaisin, mutta en myöskään itke.
Rock.