Miten kohdata oma himo, kun se sotii järjen kanssa? Onko himon aina alistuttava järjelle?
Jos kerran haetaan ihmistä jakamaan elämä, niin silloinhan haetaan vaillinaista, epätäydellistä, erehtyvää, heikkoa, ahnetta… Mutta kun haetaan viisasta ihmistä, niin mitä silloin oikein haetaan?
Mikä tekee ihmisestä viisaan? En tarkoita nyt yltiöpäistä älykkyyttä, vaikka tietty älyllinen toiminta onkin viisaudellekin edellytys. Tekeekö ymmärrys ja empatia ihmisestä viisaan? Armollisuus itseään ja siten muita kohtaan? Haenko sittenkin sosiaalista älykkyyttä?
Jos siis haen kumppania, joka olisi viisas. Ja kuvittelen omassa kaikkivoipaisuudessani olevani itse viisas, niin miksi jotkin vajavaisuudet ja epätäydellisyydet nousevat ylitsepääsemättömiksi? Miksi uudestaan ha uudestaan painin saman kysymyksen äärellä? Onko jossain jotain, mitä en ole huomannut? Jotain mitä en ole ymmärtänyt? Onko pariutumisessa kuitenkin niin, että kaikki järkeily loppupeleissä alistuu himolle?