Mies petti, mutta haluaa jatkaa yhdessä

[b]KYSYMYS: Olen ollut mieheni kanssa naimisissa yli kymmenen vuotta. Meillä on alaikäisiä lapsia. Taloudelliset asiat ovat paremmin kuin hyvin. Mieheni on työnsä vuoksi paljon pois kotoa ja kotityöt ja lastenhoito ovat kaatuneet minun niskoilleni ajan saatossa, vaikka kotirouva en olekaan. Viime ajat ovat olleet hankalia, olen ollut väsynyt. Elämä on viime vuodet mennyt niin, että olen käytännössä elänyt lasten kanssa omassa kuplassani, tehnyt ansiotyöni ja hoitanut kodin. Mies on mennyt omia reissujaan. Olin usein pahoillani, että mieheni ei työpoissaolojensa lisäksi koskaan suunnitellut, mitä voisimme perheenä tai pariskuntana tehdä yhdessä. Olemme molemmat olleet tyytymättömiä, koska aina ei ole ollut näin ankeaa. Mieheni valitti, ettei saa seksiä tarpeeksi. Usein vaan olin niin väsynyt ja mies oli joskus minulle ilkeäkin, ei tehnyt yhtään mieli. En kokenut olevani tippaakaan rakastettu. Kysyin mieheltäni ainakin pari kertaa, haluaako hän jatkaa kanssani. Pyysin häntä olemaan rehellinen ja sanoin, että tässä tilanteessa olisi aika joko erota tai tehdä suhteen eteen jotain. Mies sanoi aina, että ei missään nimessä halua erota eikä hänellä ole mitään tarvetta (eikä aikaa eikä jaksamista) katsella muita naisia. Olen aina luottanut mieheeni. En itse pystyisi ikinä pettämään miestäni, lasteni isää. Pettämiseen minulla olisi ollut mahdollisuuksia ja olisin joskus halunnutkin toista miestä. Mutta koska se olisi ollut niin törkeää miestäni ja perhettä kohtaan, jätin pettämiset sikseen. Mieheni on nyt sitten pettänyt minua. Hän on pannut ainakin yhtä vierasta naista. Kun tämä tuli ilmi, olin todella palasina. Hyvä, etten hypännyt taloni vieressä vellovaan koskeen. Naisia on ollut ainakin kaksi, mutta vain toisen kanssa hänellä on ollut petihommia. Kuitenkin mieheni haluaa jatkaa elämäänsä minun kanssani. Minullekin tuli sellainen reaktio, että perhana tämä on minun mies ja minun miehenä hän pysyy. Olemme puhuneet paljon, mies lupaa jatkossa ikuista uskollisuutta ja kuuta taivaalta. Olen purkanut raivoani häneen välillä todella rajusti. Kyllä haluaisin kovasti vielä jatkaa mieheni kanssa. Tämän kriisin jälkeen meidän suhde on voinut paremmin. Olemme taas kuin vastarakastuneet. Mutta nyt minulla on alkanut hiipimään masennus. En tiedä miten ihmeessä voin enää ikinä luottaa yhtään mihinkään, mitä mieheni sanoo. Niin moni hänen sanomansa on ollut valetta. Olemme menossa parisuhdeterapiaan. Tuntuu silti todella toivottomalta ja siltä, kuin olisin umpikujassa. Mies on kertonut mm. missä on tavannut naiset ja miten ovat pitäneet yhteyttä. Mies ei kuitenkaan halua paljastaa, ketä nämä naiset ovat. Sillä ei kuulemma ole mitään merkitystä. Naiset olivat kuulemma virhe, eikä hän halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä enää. Se mihin haluaisin pikaisesti ulkopuolisen kommenttia on se, että mieheni ei kerro ketä nämä toiset naiset ovat. En tiedä miksi minulla on pakkomielle saada tietää, ketä nämä naiset olivat. Mies ei aio heitä paljastaa, vaikka se olisi enää ainoa ehto meidän avioliiton jatkumiselle. Mielestäni miehelläni ei ole oikeutta pyytää minua jatkamaan yhteistä elämää ja minun pitäisi tyytyä olemaan epätietoisuudessa. Mieheni vannoo rehellisyyttä ja uskollisuutta jatkossa. Asumme pienehköllä paikkakunnalla ja minusta on nöyryyttävää kulkea mieheni kanssa julkisesti, kun en tiedä kuka vastaantuleva nainen on hänen ex petikumppaninsa. Jos olen tästä naisten henkilöllisyydestä nyt ahdistunut, niin loppuuko tämä ahdistus ikinä vai onko tämä yhteiselon jatkaminen vain iso virhe? VASTAUS:[/b] Hyvä petetty. Kirjeestäsi päätellen elätte monella tavalla raskasta elämänvaihetta. Perhe- ja työelämä on imenyt teistä kaiken ylimääräisen. Kerrot, että jo pidemmän aikaa olette molemmat kokeneet tyytymättömyyttä tilanteeseen. Tunteet ovat olleet kuin kuolleet, ei hellyyttä, ei seksiä, vain loukkaavia sanoja. Itse olet pohtinut ulospääsyä mm. miettimällä ulkopuolista suhdetta. Ratkaisit sen niin, ettet kuitenkaan halunnut pettää miestäsi. Miehesi sen sijaan ratkaisi toisin – ja petti sinua. Pettäminen sai luonnollisesti sinussa aikaan tunnemylläkän. Kerrot, että miltei samalla vimmalla kuin välillä purat raivoasi ilmaiset välittämistäsi ja tämä tunne on molemminpuolinen: olette kuin uudelleen rakastuneita. Pettymys, pelko ja hellät tunteet vuorottelevat. Pettymys siitä, että toinen ei ollutkaan luottamukseni arvoinen. Pelko toisen menettämisestä, ja samalla kaikesta siitä, mitä olette yhdessä rakentaneet. Toisaalta nyt näet kirkkain silmin myös sen, mitä olet viime vuodet kaivannut: rakastavaa ja välittävää miestä. Ei ole ihme, että mieli masentuu: on vaikea käsittää, miten voi niin syvästi vihata ja rakastaa samaa ihmistä. Siksi mieli suojautuu työntämällä nämä ristiriitaiset tunteet kauemmaksi. Jäljelle jää vain epämääräinen möykky ja ahdistus. Onko tämä siis merkki siitä, että emme sovi toisillemme, olisiko parempi jatkaa eri teitä? Eihän tällaisia tunteita kukaan pysty loputtomasti sietämään. Tulemme nyt siihen, mitä rakkaudessa on usein niin vaikea ymmärtää. Onko rakkaus vain hyviä ja helliä tunteita? Vai kuuluuko siihen myös täysin vastakkaisia mielialoja: vihaa, mustasukkaisuutta, kateutta, pelkoa ja muita hankalia tunnetiloja? Onko se siis rakkautta, että vihaan ja tunnen syvää kiintymystä toista kohtaan samanaikaisesti? Yksi parisuhteen kriisikohtia on se, kun huomaa, ettei toinen olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa, joksi hänet on kuvitellut. Silloin joutuu pohtimaan, siedänkö itsessäni sen ristiriidan, ettei toinen ole täydellinen – sen enempää kuin minä itsekään. Voinko siis ”rakastaa renttua” – toisessa ja itsessäni? Pariterapia auttaa teitä käsittelemään kriisiä ja kuuntelemaan itseänne ja toisianne. Uskottomuudesta voi selvitä – se vain vie aikaa ja voimia. Ja sille kannattaa antaa aikaa. Jos pääsette kriisin yli ja päätätte jatkaa yhdessä, suhteenne on realistisemmalla pohjalla – ja rakkaus entistä syvempää. Tämä on monen parin kokemus uskottomuuskriisin jälkeen. Antoisaa pariterapiamatkaa! [i]Perheneuvoja Pirkko[/i]