Onko lähteminen itsekästä?

[b]KYSYMYS: Suunnittelen lähtöä yli 30 vuotta kestäneestä suhteesta vain henkilökohtaiset tavarat mukanani. Jätän hyvän miehen ja yläasteikäisen lapsen keskenään. Vain sen takia, että en enää tunne muuta kuin kaveruutta miestäni kohtaan. Vuoden sisällä salamarakastuin toisaalla, mutta lähtöpäätökseen se ei vaikuta, eli kyse ei ole hyppy suhteesta seuraavaan. Kuinka suureen katkeruuteen läheisten taholta on varauduttava? Onko teko liian julma ja itsekäs? Pitääkö kuitenkin vain jatkaa suhteessa, vain sen takia, ettei muiden maailma romahda? Ja ettei suhde lapseen rikkoonnu? VASTAUS:[/b] Kiitos viestistäsi ja luottamuksesta Suhdeklinikkaa kohtaan. Olet tärkeässä kohdassa elämässäsi ja suurten päätösten äärellä. Ensimmäisenä huomioni kiinnitti se, että suunnittelet pakkaavasi omat tavarasi ja vain häipyväsi. Toimimalla tavalla, joka olisi omien sanojesi mukaan julma ja itsekäs. Tuot esiin vain kaksi äärimmäistä vaihtoehtoa: olet itsekäs ja jätät kaiken vanhan taaksesi tai olet epäitsekäs ja jäät muiden takia. Olisiko mahdollista löytää muitakin vaihtoehtoja? Kerrot, että puolisosi on hyvä mies. Sinun rakkautesi häntä kohtaan on kuitenkin hiipunut, mistä kertoo se, että rakastuit toiseen ihmiseen. Voiko olla, että miehesi on jo jollain tasolla tajunnut,että olet suuntautunut kodista ulospäin? Vaikka hän ei olisikaan mitään vielä huomannut, ajattelen, että hän ansaitsisi kyllä sen tietää. Monet ihmiset eroryhmissä ja perheneuvojan vastaanotolla ovat ihan hajalla sen takia, ettei heille annettu edes mahdollisuutta keskusteluun ja asian sulatteluun. Että puoliso vain otti ja lähti. Jätetty puoliso jää siinä suuren taakan kantajaksi. Salamaerossa hänen elämänsä muuttuu totaalisesti vastoin hänen tahtoaan ja ilman mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Hän jää yksin toipumaan shokistaan ja joutuu lisäksi kannattelemaan lasta, joka myös tulee toisen vanhempansa yllättäen hylkäämäksi. Olet aikuinen viisikymppinen nainen, jolla on paljon elämänkokemusta. Uskon, että sinulla on varmasti hyvät syyt miettiä eroa. Voihan olla, että olet henkisesti jo niin pitkällä, ettei paluuta takaisin enää edes ole. Pysähdy kuitenkin hetkeksi vielä miettimään, oletko enemmän lähdössä vanhasta pois vai jotain uutta kohden? Onko elämässäsi tällä hetkellä joitain hankalia, stressaavia tekijöitä, jotka uuvuttavat sinua? Joskus ihmiset, jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä ja kaipaavat siihen muutosta, ajattelevat, että ero voisi olla ratkaisu. Joskus se onkin. Joskus ihmiset eron jälkeen huomaavat, että elämä on vieläkin raskaampaa. Muut hankalat asiat ovat pysyneet ennallaan ja lisäksi ovat tulleet kaikki eroon liittyvät asiat, syyllisyys, lapsiin liittyvät sopimiset, raha-asiat, uuden kodin hankkiminen ja niin edelleen. Vaikka pysyisitkin eropäätöksessäsi, voit vaikuttaa paljon tulevaan elämääsi, yhteiseen vanhemmuuteenne ja suhteeseesi lapseen sillä, miten toimit nyt. Tässä vaiheessa voit vielä vaikuttaa ehkä muiden tuntemaan katkeruuteenkin. Toimimalla mahdollisimman hienotunteisesti, ottamalla läheisesi ja heidän tunteensa huomioon voit helpottaa teidän kaikkien tulevaisuutta. Yhteinen vanhemmuus pitää sinut kiinni lapsesi isässä joka tapauksessa lopun ikääsi. Sitä ei voi juosta pakoon. Toivon sinulle viisautta valita oikea tie ja tapa, mitä jolla sitä lähdet kulkemaan. Lämpimin ajatuksin [i]Paula, perheneuvoja[/i]