Jos ihminen uskoo siihen, että täällä ollaan vain kerran ja että elämästä pitää ottaa kaikki ilo irti ja elää joka hetki täysillä, niin miten tuollaiset ihmiset asennointuvat parisuhde-elämään?
Miksi ihminen, joka elää kuin viimeistä päivää, haluaisi sitoutua vain yhteen ihmiseen? Tai ylipäätään sitoutua? Muuta kuin itsekkäistä syistä johtuen.
Olen koko 27vuotisen elämäni ajan ajatellut, että elämän tarkoitus on löytää lopun elämän kestävä parisuhde, perustaa perhe ja elää hyvä elämä.
Mutta nykytouhua katsellessa tulee mietittyä, että onko tuollaisessa ajatusmaailmassa yhtään mitään vitun järkeä? Ylipäätään välillä tuntuu siltä, että elämässä ei ole mitään järkeä. Jos en enää haluakaan perhettä, niin miksi haluaisin sitoutua, kun tiedän kuitenkin että hommat lähtee kusee jossain vaiheessa.
On kyllä mielenkiintoista seurata miten maailma tulee muuttumaan seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. Kyllästyvätkö ihmiset jatkuvaan seksin tuputtamiseen, nouseeko parisuhteiden arvostus ja laskeeko jatkuvan uutuudenviehätyksen metsästäminen.
Joskus tullut mietittyä, että jos saisi perheen ja lapsia, niin olisiko oma mies sellainen, joka ajattelee muna ojossa tyttölapsensa nuoria tyttökavereita ja ajattelee irstauksia heistä. Kuvottavaa ajatella, että vanhat miehet ajattelevat, saati toteuttavat ajatuksensa, lastensa ikäisten tyttöjen kanssa.