KYSYMYS: Avopuolisoni entinen vaimo on täysiverinen narsisti, ja tekee kaiken kiusan minkä ikinä keksii. Lasten huoltajuudesta ja asuinpaikast tapeltiin kahteen kertaan oikeudessa, mutta oikeus uskoi äitiä ja määräsi lapset asumaan äidilleen kolme vuotta sitten.

On todella kamalaa asua ihmisen kanssa jota täytyy koko aika jännittää.

Epätoivoinen

VASTAUS: Avopuolisosi poika on äidillä asuttuaan muuttanut teidän luoksenne noin vuosi sitten. Kerrot pojan olevan rakas, mutta raskas. Olet väsynyt tilanteeseen, joka aiheuttaa riitoja myös sinun ja miehesi välille.

Et kerro viestissäsi minkä ikäisestä lapsesta/nuoresta on kyse. Kertomasi perusteella lapsi on kokenut vanhempiensa eron, sen tuomat muutokset ihmissuhteissa ja vielä eron jälkeiset huoltajuusriidat vanhempiensa välillä. Sen lisäksi hän on joutunut muuttamaan uuteen kaupunkiin sekä vaihtamaan kouluja ja vielä lopuksi vaihtamaan vielä kerran kaupunkia ja sopeutumaan uuteen kotiin. Jollain tapaa hän on joutunut elämään eräänlaista poikkeusolosuhdetta jo useamman vuoden elämästään. On siinä muutoksen vuosia ja sopeutumista nuorelle ihmiselle.

Kun lapsi/nuori joutuu kohtaamaan perän jälkeen tilanteita, jotka ovat kuormittavia ja joita hänen ei ole mahdollista tunnetasolla käsitellä, hän alkaa oireilla. Tyypillisiä tapoja oireilla on eri asteinen levottomuus, keskittymättömyys tai käytöshäiriöt. Myös valehteleminen on hyvin tyypillinen oire lapselle, joka ei voi hyvin. Valehtelu ei useinkaan ole, erityisesti kun kyse on lapsesta, mikään peritty persoonallisuuspiirre tai edes opittua käyttäytymistä. Se on keinottoman ja ahdistuneen lapsen/nuoren reagointia. On hyvä, että lapsi on pääsemässä psykiatriseen arvioon. Jo se, että hänet on lähetetty sinne, kertoo, että lapsen voinnista ollaan hyvin huolestuneita.

Sanot, että olette lapsen isän kanssa eri kasvatuslinjoilla. Hän kannattaa pehmeämpää, keskustelevampaa linjaa ja sinä tiukempaa kasvatusotetta. Minulle tulee mieleeni, että te olette molemmat oikeassa, sillä kumpaakin tarvitaan. Lapsi, joka on pulassa omien tunteidensa kanssa ja joka oireilee kaikkea kokemaansa, tarvitsee paljon hellyyttä, huolenpitoa ja ymmärrystä. Hän on jäänyt tunnetasolla liian yksin kokemiensa asioiden kanssa. Siksi hän tarvitsee aikuisen läsnäoloa ja välittämistä. Hän tarvitsee myös johdonmukaisuutta, aikuisen tuomia rajoja ja sen turvallisen tunteen, että aikuinen pärjää hänelle. Rangaistukset eivät ole hyvä tapa auttaa pahaa oloaan oireilevaa lasta.

On erityinen haaste meille aikuisille jaksaa omassa väsymyksessämme nähdä lapsen/nuoren hankalan ja ikävän käyttäytymisen taakse ja pitää mielessämme, että siellä kaiken raskaan käytöksen alla on pieni poika tai tyttö, joka on tosi pulassa itsensä kanssa. Siksi kuulosti hyvältä, kun kutsuit häntä myös rakkaaksi. Lapset ja nuoret elävät valtavaa kehittymisen aikaa. Siksi heissä kannattaa säilyttää näköala kaikkeen hyvään.

Toivotan Sinulle paljon voimia ja jaksamista!

perheneuvoja Helena