Suhteesta puuttuu intohimo

[b]KYSYMYS: Olen hukassa oman pääni sisällä ja se aiheuttaa nyt ongelmia parisuhteeseen. Minulla ja avomiehelläni on molempien mielestä todella upea suhde, rakkautta riittää ja halua tehdä suhteesta pitkä löytyy. Suhteessamme puhumme kipeistä ja vaikeista asioista suoraan ja meidän mielestä se on vahvuutemme. Ongelma on seuraava: Mies on sanonut minulle, että minä en aiheuta hänessä roihuavaa rakkauden tunnetta, ja että hän kyllä rakastaa minua mutta ei intohimoisesti. Hänen mukaansa hän on ollut sellainen "tasaisesti tunteva" ihminen koko ikänsä. Ensin se oli minulle ok, mutta keskusteltuani kavereitteni kanssa asiasta, he sanoivat että se ei ole heidän mielestään normaalia ja että parisuhteessa kuuluisi ainakin jossain vaiheessa mennä jalat alta. Itse olen aika ajoin aivan hulluna mieheen ja ilmaisen sen selvästi. Miehen mielestä suhteemme on hyvä ja hän haluaa jatkaa, vaikkei tunne intohimoista rakkautta minuun (tämä on siis selvitetty keskustelemalla, ei ole minun päätelmäni). Siis: onko tämä vain minun tarvettani tuntea itseni intohimoisesti rakastetuksi? Ja voinko tehdä jotain tälle tunteelle, toisin sanoen, en voi muuttaa miestäni rakastamaan minua intohimoisesti. Itseäni voin muuttaa. Onko intohimon puuttuminen normaalia suht. tuoreessa (1,5v) parisuhteessa? Jokainen suhde on yksilöllinen, tiedän, mutta entä jos tarvitsee jotain mitä toinen ei voi antaa, kuten intohimoista rakkautta? Kiitos vastauksesta! VASTAUS:[/b] Hei ja kiitos kysymyksestä, joka koskettaa monia! Intohimoinen rakkauden kokemus liittyy usein suhteen alkuvaiheessa koettavaan rakastumisen huumaan. Se ei ole merkityksetöntä, koska tuohon kokemukseen voidaan myöhemmin suhteessa palata ja löytää hetkittäin sama kipinä uudelleen. Kaikki suhteet eivät kuitenkaan ala samalla tavalla. Suhteet ja yksilöt ovat erilaisia. Miehesi kertoo, että hän on ylipäänsä tasainen ihminen, jonka tunne-elämän vaihtelut eivät ole jyrkkiä. Näin ollen on varsin ymmärrettävää, että sama pätee hänen rakkauselämänsä alueella. Hänen syvä kiintymyksensä ja rakkautensa ovat yhtä arvokkaita kuin joidenkin toisten voimakas rakastumiskokemuskin. Tasainen rakkaus voi olla vakaata ja pitkäjänteistä. Sitä ei pidä arvottaa kiihkeätä hurmaa huonommaksi. Miehesi tapa rakastaa on hyvä. Se on hänen ainutlaatuista rakkauttaan sinua kohtaan. Haastaisin kuitenkin teitä tutkimaan suhdettanne ja rajojanne. Joskus varovaisuuden ja tasaisuuden takana voi olla pelkoja omia tunteita ja omaa seksuaalisuutta kohtaan. Jollakulla voi olla sellaisia ajatuksia, että jos todella paljastaisin, miten paljon tarvitsen sinua, olisin hyvin haavoittuva ja turvaton. Suojautuakseni sellaisilta tunteilta en anna itselleni lupaa heittäytyä suhteeseen ihan täysillä. Joku toinen taas saattaa pelätä oman seksuaalisuutensa ydinteemoja haluamatta paljastaa kumppanilleen paljonkaan toiveistaan ja fantasioistaan näin herkällä alueella. Tällöin hän kieltää itseltään ja kumppaniltaan kokemuksen hekumallisesta seksuaalisesta yhteydestä. Ehkä nämä huolet ovat turhia teidän kohdallanne, mutta heittelen näitä kysymyksiä virikkeiksi, joista voitte keskustella. Mitä toivotte? Mitä pelkäätte? Mitä kohti olette kulkemassa suhteessanne? Miten hyvin tunnette toisenne? Ihmiset muuttuvat vuosien varrella, joten suhdetta ja kummankin mieltymyksiä, toiveita ja tavoitteita on hyvä päivittää välillä. Hyvää jatkoa ja lisääntyvää itsetuntemusta sekä toisiinne tutustumista toivoen, [i]Päivi, perheneuvoja[/i]