Vaimon pettäminen vaivaa mieltä joka päivä

[b]KYSYMYS: Vaimoni petti minua 1,5 vuotta sitten ja teko seuraa minua joka ikinen päivä vieläkin. Mietin mitä kaikkea vaimolla olisi vielä kerrottavana tapahtuneesta ja salaileeko hän vielä jotain tapahtunutta? Elämme edelleen yhdessä lastemme kanssa. Vaimo on päässyt aika hyvin yli teostaan jota on katunut alusta asti kun jäi kiinni. Vaimo on ollut pettynyt ja hieman masentunutkin siitä mitä teki. Luottamusta en ole saanut takaisin ja anteeksi en ole voinut vieläkään antaa. Voinkokaan koskaan? Tämä on ollut tuskallinen taival edetä ja on edelleen. Mitä pitäisi tehdä, että voisin jatkaa elämääni siten ettei joka päivä tarvitsisi miettiä tapahtunutta? Nyt tuntuu, että olisi ollut helpompaa heti alussa lähteä pois ja erota. Tuhota kaikki hääkuvat, vaatteet, kengät yms tavarat millä olin hemmotellut vaimoani. Minun on paha olla edelleen tapahtuneen seurauksena. Onko mitään enään tehtävissä? On meillä kuitenkin yhteisiä juttuja kuten kahviloissa ja syömässä käyntejä. Mutta jokin puuttuu.[/b] [i]Petetty mies 42 v.[/i] [b]VASTAUS:[/b] Kiitos viestistäsi. Toivottavasti osaan antaa sinulle joitakin uusia näkökulmia tilanteeseesi. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi nimimerkkisi valintaan. Se kertoo kysymyksesi sisällöstä, mutta jäin miettimään, kuvastaako se myös identiteettiäsi tällä hetkellä. Se, että oma puoliso pettää, on aina iso juttu ja kirpaisee varmasti jokaista, mutta kirjeestäsi tulee sellainen olo kuin aika olisi pysähtynyt silloin 1,5 v sitten. Oma mielesi ei ikään kuin pääse eteenpäin vaan pyörittää edelleen samoja kysymyksiä kuin heti silloin pettämisen tultua ilmi. Kuulostaa hyvältä parisuhteenne kannalta, että vaimosi on osoittanut katumusta ja ilmeisesti pyytänyt sitä anteeksi. Se, että hän on ollut pettynyt itseensä ja masentunut, kertoo, että pettäminen on vastoin hänen arvojaan. Hän on varmasti kärsinyt teostaan paljon ja maksanut kalliit oppirahat kokemuksestaan. Ja mikä tärkeintä, hän on halunnut jatkaa sinun kanssasi ja näin ollen valinnut sinut uudelleen. Se on aina upea juttu. Luottamus on iso teema, joka luonnollisesti nousee aina tapetille pettämisen jälkeen. Luottamus on kuin lasiesine, joka särkyy herkästi, yksikin kunnon kolaus riittää. Sen kokoonliimaaminen taas on hankalampaa ja hidasta hommaa. Parisuhteessa se kuitenkin on mahdollista. Tuskin mikään suhde selviää niin, ettei jompikumpi (tai molemmat) joskus jotain virhettä tekisi. Tärkeää on tietysti myöntää, että on toiminut väärin puolisoaan kohtaan, olla pahoillaan ja katua sitä. Luottamuksen palautumisessa molemmilla puolisoilla on oma osuutensa. Sen, joka on teollaan luottamuksen rikkonut, tulee katumuksen lisäksi jatkossa kaikin keinoin pyrkiä olemaan luotettava ja toisen luottamuksen arvoinen. Se näkyy nimenomaan tekemisissä ja tekemättä jättämisissä. Sanat ja lupaukset ovat tyhjiä ilman konkretiaa. Tähän tarvitaan myös aikaa ja kestävyyttä. Petetyllä osapuolella on myös oma osuutensa luottamuksen jälleenrakennustalkoissa. Hänen tehtävänsä on ensiksikin päättää, haluaako olla niissä mukana, onko valmis pyrkimään anteeksiantoon ja suhteen korjaamiseen. Näkeekö hän suhteella vielä tulevaisuutta, haluaako jatkaa yhdessä? Tässä kohdin hän joutuu valitsemaan suuntansa: ero vai yhdessä yrittäminen. Kun hän on päättänyt haluavansa jatkaa suhteessa, hänen tehtävänsä on yrittää luottaa. Jos vain toinen tekee kaikkensa tilanteen korjaamiseksi ja toinen vetää jatkuvasti mattoa hänen altaan epäilemällä ja osoittamalla epäluottamusta, ennuste ei ole kovin hyvä. Niin tässä kuin muissakin kohdin parisuhde on kahden kauppa. Yksin kukaan ei voi sitä ylläpitää eikä pelastaa. Kerroit, että sinun on vaikeaa antaa anteeksi vaimollesi. Se onkin joskus pitkä prosessi. Tärkeä kysymys siinä on, haluatko antaa anteeksi. Voisit miettiä, mikä vaimosi teossa oli pahinta. Mikä siinä loukkasi sinua kaikkein eniten? Voi olla, että sitä pohtimalla pääsisit kiinni johonkin tärkeään. Kerrot, että sinun on edelleen puolentoista vuoden jälkeen paha olla ja mietit asiaa päivittäin. On mahdollista, että vaimosi pettäminen on osunut johonkin erityiseen kohtaan sinussa ja sinun elämäntarinassasi. Voi olla, että tämä tapahtuma on nostanut ainakin tunnetasolla pintaan jotain kipeää. Onko omassa historiassasi tapahtynyt kenties jotain samankaltaista joskus? Onko joku muukin, johon olet luottanut, pettänyt luottamuksesi? Mietin jostain syystä myös sitä, että onko mahdollista, että syyllistät jotenkin itseäsi tapahtuneesta ja rankaiset itseäsi muistelemalla sitä jatkuvasti, antamatta itsellesi lupaa unohtaa. Jos tunnistat tällaista, voisitko antaa jo itsellesi anteeksi? Kukaan meistä ei ole täydellinen ihminen eikä puoliso. Kaikki teemme virheitä ja tyhmyyksiä joskus, vaikka haluaisimmekin olla hyviä. Toivoisin sinulle armollisuutta sekä vaimoasi että itseäsi kohtaan. Hän on jo valinnut sinut uudelleen. Mikäli rakastat häntä edelleen, valitse sinäkin hänet ja anna teille mahdollisuus olla onnellisia yhdessä. Mikäli omat pohdinnat ja yhteiset keskustelut eivät tunnu vievän tarpeeksi eteenpäin, kannattaa käyttää hyödyksi ammattilaisen apu. Hyviä parisuhdeterapeutteja löytyy [url=www.evl.fi/perheneuvonta]kirkon perheasiain neuvottelukeskuksista[/url] tai [url=http://www.pariterapia.fi/palvelut]Suomen pariterapiayhdistyksen[/url] kautta. Toivon mieleesi vapautta ja sydämeesi rakkautta. [i]Paula, perheneuvoja[/i]