Mies tuli aamulla aikaisin kotiin, tyttö ei onneksi herännyt ja sain itsekin jatkettua vielä unia. Aamupuuron jälkeen lähdettiin puiston kautta kauppaan ja apteekkiin, sieltä rutiininomaisesti kotiin syömään ja päikkäreille.
Ostin kloritea, ja päiväuniajan vietin rattoisasti pesten vessaa. Samalla desinfioin viikonloppuna käytetyn ämpärin, vaippojen liotustynnyrin, keittiön roska-astian ja neidin potat. Nautinnollista puuhastelua siis.
Herättelin miehen ennen kahta, kysyin lähteekö ultraan mukaan. Ei kuulema jaksanut, mutta tyttö sentään sai jäädä kotiin hänen hoidettavakseen. Soitin siis prinsessan kummitädille, joka eilen lupautui tarvittaessa seuraneidiksi.
Tosin mahtaa miehellä olla jotain vikaa asenteessakin. Jos on jo nukkunut yli seitsemän tuntia, niin ei voi kovin pahasti väsyttää vaikkei unen laatu päiväsaikaan olekaan samanlaista kuin yöllä. Kun saatanhan mäkin olla töissä kuuteen aamulla, enkä silti ikinä nuku kuin parhaimmillaan ehkä puoleen päivään. Sen jälkeen sitten hoidan kodin ja lapsen kuin normaalistikin.
Pelottaa myös, saako pikkukakkonen ansaitsemansa rakkauden ja huomion. Kun tää vauvahan oli tavallaan ”vahinko”. Toivottu sellainen tosin, mutta esikoista kun tehtiin yli neljä vuotta, ja tää sitten yllättäen tulikin melkein heti. Prinsessan odotusaikana mies oli mukana lähes jokaisella neuvolakäynnilläkin, eikä ultraa jättänyt mistään hinnasta väliin jos vaan työt antoivat myöden. Olisiko uutuuden viehätys jo mennyt ohi, ja miehestä tuntuu että ”onhan tuo jo nähty ennenkin”..? Tätä menoa saan käydä synnyttämässäkin yksin.
Ultrassa kaikki vaikutti kuitenkin olevan kunnossa, vaavin koko vastasi raskauden kestoa ja sukupuolikin selvisi! Nyt voi helpommin suunnitella nimeäkin, ja onpahan yksi jännittämisen aihe vähemmän. Tosin mietin, että kun mulle on tullut painoa jo 8kg, ja siitä on vauvaa vaan 300g, niin mitäköhän se loppu mahtaakaan olla..?
Sairaalasta mentiin Torirantaan jäätelölle, päätettiin että ollaan ansaittu se. Mä tosin kerrankin hillitsin itseni, ja otin vain yhden pienen pallon. Tuon mun uuden ruokavalionkin mukaan satunnaisesti saa välipalalla syödä desin jäätelöä.
Viideltä tulin kotiin, pääsin heti ruoan laittoon. Mies oli ystävällisesti pessyt perunat valmiiksi keittoa varten, joten jo ennen kuutta oli jauhelihakeitto pöydässä. Tyttö tosin oli kovin epäileväinen, eikä voinut syödä märkiä perunan paloja. Kun niistä tippui lientä! Ihan hyvän annoksen sain kuitenkin neitiin lopulta uppoamaan.
Ruokapöydästä lähdin suoraan lenkkipolulle, kävelytin koiran rauhalliseksi. Mies alkoi päikkäreille kun tultiin kotiin, me tytön kanssa touhuiltiin kaikkea hiljaista. Nyt prinsessa jo nukkuu, ja mieskin lähti yhdeksän jälkeen töihin. Tulee taas joskus aamulla vasta.
Askeleita tälle päivää kertyi 9953, aamukävelystä ja koiran lenkityksestä, eli en kovin kauas tavoitteesta jäänyt.
Huomiseksi ei ole mitään ihmeempiä suunnitelmia, lenkkeilyä tietystikin ja normaaleja kotihommia. Torstaina täytyy suunnata taas kaupunkiin, Kennelrehun auto tulee kuukausittaiselle visiitilleen klo 13.30-15. Suunnittelin, jos samalla kävisin salilla -tai ainaki solariumissa- mikäli vaan lapsenvahti järjestyy. Mies kun ei luultavasti jaksa vielä siihen aikaan päivästä tyttöä hoitaa, vaikka pääseekin töistä jo ennen neljää aamulla.