Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta. Kotipotilaana ollessa on ollut aikaa lukea ketjuja, blogeja ja muuta huttua mielin määrin ja muutaman kerran olen saanut nauraa ääneen. Tarkemmin sanottuna huutonauraa. Keskustelupalstan puolella tuntuu vallitsevan tiukka hierarkia, jossa yksi tai muutama ilmeisesti pitkään palstalla ollut määrittelee miten toimitaan ja mitä saa kirjoittaa, ketä saa kommentoida ja miten. Ihan normaalia ryhmäkäyttäytymistä se on; aina jonkun on oltava kukkona tunkiolla ja vähän tönittävä muita että oma asema vahvistuu.
Ihminen tulee sokeaksi omille tavoilleen ja minä ilkikurisena nuorena miehenä olen halukas osoittamaan sormella niitä kohtia joissa mennään metsään hongan ja katajan kautta. Esimerkiksi Diablesse viittasi blogissaan ketjussa kirjoittaneen ihmisen logiikkaan joka ei ole aivan pettämätön. Se ei ollut räikeimmästä päästä sokeutta vaan suurempi sokeus löytyi toisaalta missä yksi keskustelija syyttää suu vaahdossa toista jostakin, mitä itse tekee kaikkien silmien alla.
Miten ihmiset jaksavat laittaa niin paljon tunnetta ja intohimoa tällaiseen paikkaan? En ymmärrä, mutta viihdyttävää tämä on, sano minun sanoneen.