Onpahan taas melkoisen melankolinen olo. Olen löytänyt uuden, ehkä suurimman vitutuksen aiheen mitä mainitsemattomalla aihealueella voi vastaan tulla. Se että haluan kysyä jotain mikä ei oikeastaan kuulu minulle, joltain, määrittää kyllä/ei vastauksen myötä nouseeko harmistukseni kattoon ja ns. omanarvontunne saa niskalaukauksen vai tapahtuuko väliaikainen paluu normaaliin olotilaan. Kysymättä jättäminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä saman kuin vallitsevissa olosuhteissa negatiivisempi vastausvaihtoehto.
On muuten melkoista piinaa. Taas sellainen kokemus joka asettaa perspektiivin erääseen vuosia vanhaan tilanteeseen aivan toisella tavalla ja saa näkemään omat ratkaisunsa vähemmän solidaarisina. Joskus on vittumaista olla kolikon kääntöpuolella vaikka ei olisi aikaisemminkaan tehnyt mitään suoranaisesti väärää.
No, ehkä sitä taas päivällä saa noi munat kasvatettua takaisin ja kehtaan kysyä asiaa.
…Perseestä…