Tuossa aikanaan totesin, että taas on viisastuttu ja se elämänkokemuksen myötä viisastumisen prosessi kait ei koskaan lakkaa. Veikkaan, että tällä tahdilla, miten ihminen asioita oppii elävästä elämästä, (ja kun en usko, että itse opin ainakaan kovin paljoa keskimääräistä hitaamminkaan) niin kaikkea kapasiteettia tuskin koskaan tullaan käyttämään ja ihmisestä ei voi tulla täysinoppinutta. No olipas melkoista diibadaabaa ja se siitä, kun piti sanoa jostain ihan muusta joskin se osittain liittyy juuri tähän oppimisprosessiin ja siksi halusin siitä näin aluksi mainita.
Olen vuosien saatossa pistänyt merkille kävellessäni pitkin kaupunkien katuja ja missä milloinkin, että vastaantulevia pariskuntia monesti yhdistää yksi seikka, ainakin jollain tasolla. Nimittäin se paljon puhuttu ja parjattu ulkonäkö. No olipas taas aihe, joku miettii. Aloin tuossa yhden kerran miettiä sitä, että millä tavoin ihmiset pariutuvat tai pikemminkin, minkälaisten ihmisten kanssa pariutuvat.
Cityn keskustelupalstalla on iät ja ajat ollut ketjuja, joissa on puitu sitä, millainen kumppanin pitäisi olla ja mitä omainaisuuksia tai asioita kumppanista ei missään nimessä saisi löytyä.
On ollut ketjua, missä on listattu erilaisia ulkoisia lempiominaisuuksia sekä luonteenpiirteitä, hiusten väristä niiden pituuteen ja on kyselty, että pitääkö olla heviletti vaiko kalju vai pitääkö olla ehdottomasti jotain siltä väliltä.
Aina välillä saa lukea tekstejä, missä ollaan hyvin ehdottomia. Mutta sitten myöskin saa lukea tekstejä, missä lopulta sanotaan, että ei niillä ulkoisilla seikoilla ole mitään väliä jos se ihminen on vain oikea. Toiset kirjoittavat, että miehen elimen koolla ei ole väliä, kunhan se on kiinni oikeanlaisessa ihmisessä ja toiset hyvin ehdottomasti kirjoittavat, että koolla on väliä. Myöskin löytyy ihmisiä, mitkä ovat sitä mieltä, että miehen pitää olla vähintään 10 tai joidenkin mielestä 20 senttiä pidempi kuin itse on. Joidenkin mielestä miehen pitää olla miehen kokoinen.(mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan)
Ja tietysti näitä samankaltaisia ominaisuuksien vertailuja ja ehdottomuuksia ja joustojakin löytyy sitten myös miesten toimesta naisia kohtaan aivan samalla tavoin. Kirjoitetaan siitä, että minkälainen kroppa on kaunis ja kiihottava, minkäkokoiset rinnat naisella soisi olevan ja niinpoispäin. Kirjoitetaan siitä, että pitääkö olla blondi vai tumma vai jotain siltä väliltä.
Kuitenkin sitten kun kaikenlaisia listoja on tehty lukemattomia ja sanottu, että mitkä ovat asioita, mitkä aivan ehdottomasti laskevat jonkun henkilön pois heidän vaihtoehdoistaan, niin lopulta sanotaan vain, että kemia ratkaisee ja sillä selvä. Lopulta ulkonäkö on vain seikka seikkojen joukossa ja enemmänkin vain ihanneajatus, mistä voidaan joustaa paljonkin kun oikeanlainen [I]ihminen[/I] tulee vastaan. Ihminen, ja onhan se kyllä myöskin aivan totta.
Mutta siltikin kun katsoo katukuvassa käveleviä pariskuntia, niin yleensä kyllä kumppaneiden ulkonäöt mielestäni jollain tasolla korreloivat keskenään. Harvemmin näkee mitään 185-senttistä atleettista komeaa miestä kävelemässä minkään pienen pullukan kanssa tai päinvastoin. Toki nainen nyt voi olla paljon lyhyempi, ei siinä mitään, mutta siis sellainen yleinen länsimaalainen käsitys kauneusihanteista kyllä mielestäni selvästi heijastuu siinä, että millaiset ihmiset seurustelevat keskenään.
No mitä minä tällä nyt halusin ajaa oikein takaa? Sitäkö, että ihmiset ovat kaksinaismoralisteja ja vain sanovat, ettei ulkoisilla seikoilla ole merkitystä. No tekisi kyllä mieleni sanoa, että joo ja nyt siis sanonkin. Itse olen aina sanonut, että vain tiedän, jos todella haluan olla jonkun ihmisen seurassa ja siihen liittyy jollain kummallisen merkittävällä tavalla se tunne, että tunnen oloni levolliseksi toisen seurassa. Voiko sillä tunteella olla mitään tekemistä ulkonäön kanssa? Ensimmäisenä tulisi mieleeni, että ei ja lopulta ei sillä varmasti olekaan mitään tekemistä sen kanssa, mutta siltikin oman parinmuodostukseni huomioonottaen voisin sanoa, että ulkonäöllä on ollut oma osansa. Olenko siis pinnallinen? Mielestäni en, koska ei se ole järin suuri se merkitys, mutta se on asia, mikä ensimmäisenä ajaa kontaktiin jonkin ihmisen kanssa, ulkonäkö. Sitä seikkaa on täysin turha alkaa täysin hylkäämäänkään.
Mielestäni ihmiset automaattisesti hakevat itseään ulkoisesti miellyttäviä henkilöitä kumppaniehdokkaikseen, se on täysin luonnollista. Sehän ei tarkoita sitä, että ihmiset seurustelevat vain sen ihmisen ulkokuoren kanssa tietenkään, tai no jotkut ehkä niin tekevät, mutta veikkaan, että kyseinen ryhmä koko ihmispopulaatiosta on melko pieni, mutta se seikka, että seksuaalinen viehätys on merkittävä asia suhteessa, on kuitenkin hyvin varteenotettava seikka. Ja nyt toki sanonkin, että siihen seksuaalisen vetovoimaan vaikuttaa moni muukin asia kuin vain pelkkä ulkonäkö. Olemus ja persoona ovat hyvin merkittäviä asioita, mutta sitä koko asiaa pitäisikin ajatella kokonaisuutena. Nuo kolme asiaa ovat periaatteessa yhtä ja samaa isoa kokonaisuutta ja sen perusteella ihminen tekee päätöksensä siitä, että vetoaako joku henkilö fyysisesti vaiko ei.
Itse en ole koskaan mieltänyt itseäni mitenkään järin komeaksi henkilöksi joskin ihan ok itsetunnon kyllä omaan ja yleensä jos joku nainen minusta kiinnostuu jossain tilanteessa niin, että sen myöskin huomaan, saatan aluksi hiukan hämmentyä. Kuitenkin tähän päivään mennessä olen oppinut suhtautumaan jo hiukan rennommin moisiin tilanteisiin joskaan en edelleenkään ole mitenkään kovin flirtti persoona. En nyt jäyhäkään, mutta jotain siltä väliltä, melko tavanomainen suomalainen mies varmasti. Kuitenkin olen todennut, että naisten kauneus on viehättävä asia ja mielestäni asian kieltäminen olisikin vain puhdasta jeesustelua. Ulkonäkö ei ole läheskään kaikki kaikessa, ei todellakaan, mutta joku osansa silläkin on. Minä ainakin sen itse itselleni olen ajan saatossa myöntänyt.
En tiedä, tekeekö se minusta sitten jotenkin vähemmän hyväksyttävän tässä niin perin ilmeisen kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassa, missä sanotaan, että henkiset omainaisuudet ovat kaikki kaikessa, mutta sitten kuitenkin salaa vain mietitään, että voi kun olisi kyllä kiva kun olisi semmoinen Markus Pöyhösen näköinen poikakaveri tai Suvi Miinalan näköinen tyttöystävä. No en henkilökohtaisesti ehkä edes haluaisi mitään missiä tyttöystäväksi, mutta siis sanon vain rehellisesti, että ulkoisella olemuksella on oma merkityksensä, ehkä se ajan saatossa sitten hiipuu, en tiedä, mutta oma funktionsa silläkin on, sanoi kuka sitten mitä tahansa.