Dear fucking day book….
Valkenipa aamu hennosti darraisen hunnun läpi, itseasiassa miellyttävän darraisen hunnun läpi. Pieni harso joka ei koske, vähän korkeintaan hidastaa ensimmäisen tunnin liikkeitä on ihan asiaa ja itseasiassa minusta ihan jees olo silloin tällöin, en koe huonoa omatuntoa tai mitään luomisen tuskaa. Tosin tämä edellyttää järkevää kaljoittelua eikä mitään kori naamariin ja viskit päälle…
Eilen kävin moottoripyörähuligaaniystäväni kanssa keskustassa kiskomassa muutaman (3-99) tuopin ja mukavempaa oli kuin esim roikkua hirressä. Kyseisen kaverin kanssa aina ilo spedeillä, meillä oli silkkaa 3 vrk komediaa viimeeksikin kun oltiin liikenteessä Riikassa. Pöydässä kävi sekalainen tarjotin kaiken maailman baarityrkkyjä, kiinnostus oli ”täysi sata” meidän suunnasta… Jos joku juttelisi jotain järkevää ja asiallista, voisi kuunnella sekä kiinnostuakin, mitään showta väärennetyissä lainakuorissa kiinnosta katsella/kuunnella kun toisenlainen arkitodellisuus vilkuttelee sieltä välistä.
Loppuillasta pöytäämme eksyi Peer Gynt yhtyeen mies jonka kanssa oli lysti tarinoida kaikesta muusta niitä näitä kun kohteli miestä miehenä eikä rokkitähtenä. Kyseessä kuitenkin yksi maamme kovimmista ja pitkäikäisimmistä hard rock- bändeistä joten kaverilla ”olisi varaa tai ainakin mahdollisuus” olla hirveä leijailija mutta mitä vielä, asia jätkä.
Tänään ohjelmistossa EI MITÄÄN joten katsotaanpa mitä tuleman pitää…