Tere Sammallahti

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on yle.

Sipilä ja journalisti-inkvisitio

Pöly Sipilä-Terrafame-salaliittoteorian ympärillä on hieman laskeutunut. Käteen meille jäi Ylen ja Suomen Kuvalehden vihjailevat ja osin epätodet uutisartikkelit sekä Sipilän perusteetta mustattu maine. Muistutan, että ensimmäistäkään todistetta väitetystä korruptiosta tai Ylen vaientamisesta ei ole vieläkään esitetty.

Vaikka Sipilän reaktio kohuun oli naurettava, niin vielä naurettavampana pidän eräiden journalistien aloittamaa noitajahtia ja myöhemmin vuodatettuja krokotiilinkyyneleitä lehdistönvapaudesta. Niihin journalistisiin ohjeisiin kuuluu muutakin kuin ne kaksi ensimmäistä kohtaa, joita tämän tapauksen tiimoilta on innolla siteerattu, sopii käydä lukemassa.

Ylen poliittisiin kytköksiin ja journalistisiin harha-askeliin voidaan tehokkaimmin puuttua leikkaamalla Ylen rahoitusta tai lakkauttamalla se kokonaan.

PS. !HUOMIO! teille, jotka syystä tai toisesta mieluummin luette kuin kuuntelette/katselette. Liitin vlogauksen käsikirjoituksen mukaan, jotta lukeminen olisi myös optio. Kässäri ja video eivät ole peilitarkkoja kopioita toisistaan ,mutta asian ydin tulee molemmista selville.

Vaikka minä pidän kepulaista rehellisyyttä vähän samanlaisena myyttinä kuin Jeesuksen ylösnousemusta tai Natsien salaista kuuasemaa, niin pääministeri Juha Sipilä vaikuttaa joutuneen syyttömänä suomalaisten journalistien sytyttämälle noitaroviolle. Nuo “puoleettomina tiedonvälittäjinä” esiintyvät inkvisiittorit ovat ilman ensimmäistäkään todistetta maalanneet Sipilästä kuvan valtion rahaa lapsillensa kanavoivana ja Ylen riippumattomuutta uhkaavana noitana. Toistan vielä, ilman ensimmäistäkään todistetta. Koko tämä kohu perustuu rivien välissä esitetyille vihjauksille ja pahantahtoisille tulkinnoille.

Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset kertoi viikko sitten, että pääministeri Juha Sipilä on taannoin omistanut osuuden Terrafamen kaivokselle konepajatuotteita toimittaneen Katera Steelin osakekannasta. Näistä osakkeista Sipilä on luopunut vuonna 2014 sijoitusyhtiönsä Fortel Investin siirryttyä Sipilän lasten omistukseen. Tämä uutinen vaikutti sinällään asialliselta neutraaliudessaan ja samaa mieltä oli myös Sipilä.

Seuraavana päivänä Yle tarttui täkyyn ja meno muuttui Ylelle, tuolle kansallisten yleisradioiden Seiskalle, niin nykyään tutuksi noitavainoksi. Ylen toimittaja antoi pääministerille ruhtinaallisen puolitoista tuntia aikaa kommentoida sähköpostitse selkeän vihjailevaa artikkelia, jonka sisältö paljastui osittain virheelliseksi. Sipilä reagoi kirjoittamalla asiasta blogiinsa oikaisun ja lähettämällä Ylen journalisteille haukut sekä tapauksen tiimoilta saamaansa vihapostia. Lisää vettä myllyyn heitti Suomen Kuvalehti, jonka journalisti hyppäsi johtopäätöksiin ja uutisoi Sipilän "vaientaneen Ylen".

Sipilän reaktio tapahtumiin oli tietysti aivan luokattoman kehno, kuten tunnereaktioilla on politiikassa tapana olla. Hän olisi voinut vain toistaa, ettei hänellä ole tietoa Kateran bisneksistä eikä ole mielestään ollut esteellinen, eikä hän kommentoi asiaa sen enempää ennen kuin oikeuskanslerilta pyytämänsä selvitys esteellisyydestä on valmis.

Toisaalta Sipilän tuohtumus oli, ainakin saamansa palautteen perusteella, aivan inhimillinen ja perusteltu. Ylen uutisten sisältö vihjailee valtavan luokan salaliittoteoriasta, jonka siteeksi journalistit eivät ole esittäneet ensimmäistäkään todistetta, vaan kaikki perustuu mustamaalaavalle vihjailulle. Sipilän Ylen toimitukseen lähettämät sähköpostit eivät myöskään sisällä vaatimuksia vaikenemisesta eivätkä edes diskreettejä uhkauksia, vaan ne ovat selkeästi vain epäoikeudenmukaiseen kohteluun pettyneen ihmisen katkeraa tilitystä.

En tiedä teistä, mutta jos joku mediatalo vihjailisi minun ottaneet luottamustehtävässä lahjuksia ja vetäisi lapsenikin julkiseen häpeäpaaluun, niin en todennäköisesti epäilisi todeta ääneen, että kyseisen mediatalon kunnioitus minua kohtaan on nolla ja tunteen olevan molemminpuolinen.

En varsinaisesti ihmettele, jos Sipilä on kokenut Ylen toiminnan vakavana henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ylen päätoimittajan Jääskeläisen mukaan Sipilä-kohu oli ollut jo neljänä iltana illan uutislähetyksen pääuutinen TV:ssä ja myllytys jatkui Ylen radiokanavilla ja nettiuutisissa. Ilmeisesti Ylen formaatit aina Pikku Kakkosesta Ruben Stilleriin olivat liittymässä lynkkauspartioon. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että Sipilä oli jo useampi päivä aikaisemmin itse pyytänyt oikeuskansleria selvitystä esteellisyydestään.

Jos Sipilän todetaan olleen esteellinen näin hatarin perustein, niin sillä suljetaan ovet politiikkaan liike-elämän menestyjiltä, heillä kun on laajat verkostot yksityisellä sektorilla. Tällainen linjaus syrjäyttäisi asiantuntijat politiikasta ja suistaisi suomalaisen politiikan lopullisesti broilerikasvattamoissa haudottujen siltarumpu- ja eturyhmäpoliitikkojen hallintaan, jotka avoimesti lupaavat vaalikampanjoissaan omille paikkakunnilleen valtion rahaa, josta heidän vaalirahoittajiensa yritykset sitten kilpailevat osuuksia. Tällaiseen Suomella ei ole varaa.

Nyt osa soihtuja ja talikoita heiluttavista journalisteista sitten itkee krokotiilinkyyneleitään lehdistönvapauden rajoittamisesta. Useat toimittajat ovat katsoneet asialliseksi siteerata journalististen ohjeiden ensimmäistä kohtaa:
"1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.". En ole nähnyt yhdenkään journalistin katsoneen asiakseen siteerata esimerkiksi seuraavia kohtia:
"10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu." Tätä ei selkeästikään noudatettu, puolentoistatunnin marginaalia ei missään tapauksessa voida pitää mahdollisimman hyvänä, kun kommunikoidaan sähköpostilla näin tärkeässä asiassa näin kiireiselle ihmiselle.
"11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti." Kun katsoo vaikka Sipilän saamaa kansalaispalautetta ja julkista keskustelua aiheesta, on ilmiselvää, että iso osa Suomen Kuvalehden ja Ylen juttujen lukijoista ei ole erottanut totuutta sepitteestä ja johdattelusta. Paljon on puhuttu siitä, että Sipilän pitäisi ymmärtää miltä asiat näyttävät, mutta eikö sama velvollisuus koske myös journalisteja?
"15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate." Suomen Kuvalehden artikkelin otsikko on edelleen "Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen" vaikka moisesta ei ole ollut missään vaiheessa näyttöä.

Vaikuttaa aikamoiselta kirsikanpoiminnalta ja kykenemättömyydeltä itsekritiikkiin mediakentän edustajilta.

Olisi ollut uskottavampaa, jos Suomen Kuvalehti tai Yle olisi julkaissut jotain muutakin pohdintaa kuin vihjailuja tai suoranaisia perättömiä väitteitä. Katsotaan asiaa vaikka numeroiden kautta: Katera Steelin tilauksen arvo on enintään 500 000 euroa. Nykyisellä 10 %:n liikevoittoprosentilla siitä jäisi 50 000 euroa pekonia yhtiön kassaan ja siitä 5 %:n osuudella Fortel investille menisi 2 500 euroa olettaen, että kaikki pääoma jaettaisiin ulos. Verojen ja muun tauhkan jälkeen summa on todennäköisesti merkittävästi pienempi.

Onko tällainen salaliittoteoria todellakin uskottava ottaen huomioon, että palkintona on muutama euro miljonäärin lapsille ja parille yritysjohtajalle? Se, ettei "vallan vahtikoirilla" ollut kykyä tällaiseen pohdintaan antaa ymmärtää, että itsenä jalustalle nostaneet sensaatio- ja klikkijournalistit näkivät mahdollisuuden noitavainojen käynnistämiseen ja myös härskisti käyttivät sen.

Tiedättehän, sillä on kuulemma väliä miltä asiat näyttävät.
Nyt Sipilän maine on jo mustattu ja mennyt lopullisesti monen silmissä vaikkei ensimmäistäkään todistetta sen enempää korruptiosta kuin median vaientamisestakaan ole esitetty. Samalla tavalla kävi Matti Vanhaselle lautakasajupakassa: Vaikka miehen syyttömyys käytiin toteamassa oikeusasteissa asti, on Vanhanen monen silmissä edelleen syyllinen. Minkäänlaista itsekritiikkiä tai reflektiota tästä asiasta on mediakentältä vaikeaa löytää.

Olen tietysti periaatteellisesti sitä mieltä, että sananvapautta ja lehdistönvapautta tulee puolustaa poliittiselta ohjaukselta. Mutta toisaalta journalisteilla ei myöskään tule olla oikeutta käyttää asemaansa tällaiseen räikeään politikointiin. Näin eritoten silloin, kun läpipolitisoituneita artikkeleita julkaisevat ja ajojahteja käynnistelevät "journalistit" väittävät olevansa sitoutumattomia "vallan vahtikoiria". Eivät journalistit voi hypätä poliittiseen kehään hakkaamaan poliitikkoja, mutta heti hypätä lehdistönvapauden taakse äkisemään lehdistönvapaudesta, kun joku kehtaa vähän nostaa suojausta ylös.

Suomessa on rakennettu ja aktiivisesti ylläpidetty massiivisen rahoituksen ja poliittisten virkanimitysten kautta "puolueetonta mediaa" Yleä, jolla on viime vuosina ollut isoja vaikeuksia noudattaa journalistista etiikkaa ja pysyä poliittisesti sitoutumattomana. Miksi luulette, että Yle on näiden tapausten keskiössä jatkuvasti eikä yksityiset mediatalot? No tietysti siksi, että Yle on poliittisten kuin taloudellistenkin kytkösten takia ainoa mediatalo, jota poliitikot edes voivat ohjailla. Suomalaiset suurin joukoin kannattavat tämän mädän järjestelmän ylläpitämistä, mutta aina märisevät, kun se ilmiselvien valuvikojensa takia pettää sille asetetut epärealistiset odotukset.

Näitä ongelmia saataisiin ratkottua tehokkaimmin lopettamalla Yle-vero ja leikkaamalla Ylen rahoitusta saman verran eli lähes 480 miljoonaa euroa vuodessa. Luovan tuhon raunioille voitaisiin enintään jättää yksi julkisrahoitteinen TV-kanava, yksi radiokanava ja kotimaisen TV- ja radioviihteen konservointi. Näin katkaistaisiin vahvat poliittiset siteet mediaan eikä enää olisi naurettavaa kauhun tasapainoa ruokkivaa kättä purevien suojatyöläisten ja laskunmaksajan välillä. Ja mikä parasta, suomalaisten verotus laskisi, ja ostovoima vastaavasti paranisi, tuon lähes puoli miljardia euroa.
Pidän myös aika huvittavana, että oppositio on ollut viisastelemassa julkisen rahan kaatamisesta Terrafameen, kun oppositiossa istuvien vasemmistopuolueiden olemassaolo perustuu täysin verorahojen jakamiseen erilaisille eturyhmille, vaatimuksiin valtion puuttumisesta markkinoihin ja erilaisten liiketoimintamuotojen kansallistamisesta. Sama koskee kaikkia teitä, jotka nau'utte valtionyhtiöiden ja valtion monopolien perään mutta nyt yskitte, kun valtio JÄLLEEN näyttää liiketoimintaosaamisensa todellisen luonteen. Itse te halusitte lisää valtiota ja nyt kun sitä annetaan oikein sadanmiljoonan euron voimalla, niin sepä ei sitten kelpaakaan. Kyse on lähinnä kaksinaismoraalista, populismista ja poliittisesta opportunismista.

Jos te haluatte vähemmän poliittista korruptiota, vähemmän poliittista ohjausta ja vähemmän verorahojen tuhlausta, niin silloin kannattaa vaatia vähemmän sääntelyä, vähemmän valtaa poliitikoille ja vähemmän julkista sektoria. Niin helppoa se on.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3634230-paaministerilla-laheiset-yhteydet-talvivaaran-urakoitsijaan
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3637546-sipila-piti-kansan-uutisten-toimintaa-reiluna-kritisoi-vain-ylea
http://yle.fi/uutiset/3-9315671
http://www.juhasipila.fi/blogi/2016/11/25/14141
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/paaministeri-sipila-vaiensi-ylen-uutisten-johto-hyllytti-sipila-jutut-ruben-stiller-sai-varoituksen/
https://www.facebook.com/salla.vuorikoski/posts/10154511647352529
http://yle.fi/uutiset/3-9326751
http://yle.fi/uutiset/3-9324583
http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
https://www.asiakastieto.fi/yritykset/FI/katera-steel-oy/24330813/yleiskuva
http://yle.fi/uutiset/3-9318841


Miksi politiikka on rikki?

Tiedättekö, kun on sanonta, että politiikka on rikki? Viime viikon lopulla nähtiin ainakin kolme malliesimerkkiä siitä, miksi näin on. Helsingin Vihreät ja SDP:n ykkösketju demonstroivat, miten vallanhimo, pyrkyryys ja niistä seuraava moraalittomuus voi rikkoa politiikan. Samoin YLE Kioski näytti meille, miten journalistisen etiikan unohtavat toimittajat voivat osallistua politiikan rikkomiseen käyttämällä media oman ideologiansa levittämiseen.

Kävin kaikki keissit läpi ja esitän muutaman keinon, joilla tätä politiikkaa vaivaavaa ongelmaa voidaan lieventää.