Pari vuotta sitten keskinäisen kehun kerhossa päätettiin, että Naikkarit ovat nyt pop ja cool. Ei huono päätös, sillä kuka voisi olla niiin julma, ettei symppaisi tätä kaksikkoa.
“Demo” jatkaa Nylon Beatin lipumista kohti rockimpaa ilmaisua ja taustabändin rooli on korostuneempi kuin “Valehtelija”-albumilla, jolla puhdas konepop hylättiin. Kun samalla biisejä on hilattu hienostuneemmiksi, ollaan tilanteessa, jossa mahdoton on Nylon Beatille mahdollista. Nimittäin olla teiniyhtye, joka samalla onnistuu vanhenemaan yleisönsä kanssa ja vielä hankkimaan uutta jälkikasvua tilalle. Kunnioitettavaa.
“Demo” ei ole mikään musiikillinen mestariteos, mutta mitä sitten? Se on kiva levy ja sellaiseksi tehty.
