Lopetin tupakoinnin. Se oli vahinko. Ei ollut tarkoitus lopettaa rakasta harrastusta, mutta niin kuitenkin kävi. Harrastus alkoi ehkä noin 10 vuotta sitten. Savukeharrastuksen ääressä on vietetty aikaa yksin, ystävän kanssa sekä keskusteltu tuntemattomien kanssa. Tupakointi kuitenkin eli luonnollisen harrastuksen kaaren: aloittamisen riemu ja uteliaisuus, arkeen yhteensovittaminen ja lopulta huomaa harrastuksen jääneen taakse.
Tarina tupakoinnin loppumisesta syntyi huonoista säistä sekä huonosta onnesta. Ensiksi ulkona oli niin kylmä, että en harvoilla kerroilla ulkona käydessäni halunnut kylmettää sormenpäitäni ottamalla paksuja tumppuja pois kädestä. Tumput kädessä tupakointi on aivan helppoa, mutta tulen saaminen savukkeeseen melkein mahdoton tehtävä. En edes yrittänyt. Tumppu kädessä sytytin ei varmasti olisi edes irronnut taskun pohjasta ulkoilmaan. Periaatteesta en polta myöskään sisällä. En halua kotini haisevan pahalle. Ilmojen lämmettyä tupakoinnille sopivaksi tulin kipeäksi. Vietin monta päivää vuoteessa maaten. En pystynyt edes ajattelemaan savuketta suussani ulkona maisemasta nautiskellen. Sänky, juoma ja lepo olivat prioriteettilistani korkeimmilla sijoituksilla. Savukkeet saivat odottaa piilossa takin taskussa. Parannuttuani flunssasta huomasin, etten ollut polttanut viikkoon savuketta. Haastoin itseni olla polttamatta vielä toisenkin. Se oli helppoa, koska ilmeisesti suurimmat tupakankaipuut olivat peittyneet kuumehoureiden alle ja kadonneet mielestäni.
Elämä ilman tupakkaa ei ole ollut helppoa. Maku- ja hajuaistini ovat palautuneet. On käynyt selväksi, että maailma on monitahoisen haiseva paikka ja syömäni ruoka maistuu aika pitkälti paskalle. Ennen tykkäsin istua tietokoneella ja syödä ruisleipää, jonka päällä oli oivariinia sekä halvinta cheddar-juustoa ja meetvurstia, ja juoda maitoa suun kostuttamiseksi. Katselin voileipineni onnellisena netistä hassuja videoita kissoista tai autoista, mutta nyt makuaistini on varastanut tämän ilon minulta. Ennen suosimani voileipä paljastui rasvaiseksi ja haisevaksi kokonaisuudeksi, josta nyt pelkkä ajatuskin etoo. Maito kelpaa edelleen. Pelkään, että olen saattanut laihtua tupakoinnin lopettamisen jälkeen, koska vain näkkileipä on maistunut suuhuni sopivalta.
Naiseni on ollut tyytyväinen tupakoinnin loppumiseen. Minua on hänen mukaan ihana suudella kiihkeästi ilman savuketeollisuuden lisäaineiden ja –aromien kyllästämää jälkimakua. Minulle ei suuteleminen tupakoinnista huolimatta ole ollut ongelma. Tarkemmin ajateltuna siirsin suutelun välityksellä kaikki vastemieliset hajut ja maut naiseni suuhun. Itse elin onnellisena tupakan suojaamassa maailmassa, jossa ei ollut pahoja hajuja ja makuja. Minulla oli vain lempeitä hetkiä yksin tai ystävän kanssa savukkeen ääressä.
Tupakkaa tekee mieli, myönnän. Olenkin noudattanut ohjeita, että pitää olla sijaistekemistä tupakalle. Suositellaan ksylitolipastillia tai vastaavaa. Itselleni olen valinnut nuuskan. Huulet täyteen ruotsalaista perinne- ja vientituotetta ja ajatukset palaavat taas arkisiin asioihin. Ihmisten katseiden alla käytä nikotiinipurukumia, koska en enää halua kuulla kysymyksiä mihin olen huuleni satuttanut kun se on niin turvoksissa.
Maistoin tupakkaa uudelleen. Halusin saada vanhat hyvät ajat takaisin. Halusin suojata itseni haisevalta ja pahanmakuiselta maailmalta. Tupakka, jos jokin maistui ja haisi pahalle. Ei ollut paluuta toistaiseksi. Lohdutin itseäni, että tupakoinnin aloittaminen kyllä onnistuu uudelleen. Se on onnistunut jo kerran aikaisemminkin. Olen nyt muutenkin vanhempi ja viisaampi, ettei tupakoinnin aloittaminen uudelleen pitäisi olla ongelma. Toisaalta pidän ainakin toistaiseksi tästä lopettamisesta. Kun kerron ihmisille tupakoinnin lopettamisesta, tekoani pidetään pienenä ihmeenä ja saan hetken sankarin kohtelun. En maltakaan odottaa, että pääsen kertomaan lopettaneeni tupakoinnin, niille ihmisille, jotka eivät tästä sankariteostani vielä tiedä. Ymmärrän paremmin myös alkoholisteja. Selkään taputtelun määrä, jonka kuiville päässyt alkoholisti saa, on kiropraktikon kauhu. Ei ihmekään, että usein alkoholisti repsahtaa aina välillä juomaan, koska paluuseen jää varmastikin koukkuun. Ehkä joskus lopetan tupakoinnin uudelleen. Tämän on ollut hauska kokemus toistaiseksi.