Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän elämäntapani ovat alkaneet muistuttaa Jehovan todistajien elämäntapoja. En ole kiinnostunut politiikasta, lopetin tupakoinnin, televisiota en katso kotona ja alkoholia on kulunut viimeisen kolmen vuoden aikana alle kymmenen alkoholiannosta vuodessa. En ole pyrkinyt tähän enkä katso, että tämä olisi ainoa oikea tapa elää. Elämäni on vain kulminoitunut tähän pisteeseen.
Hiljalleen olen kaivannut kaltaistani seuraa. Ymmärsin, että Jehovan todistajista voisi löytyä kohtalotovereita. Heidän joukosta voisi löytyä miehiä, joiden kanssa voisi olla puhumatta televisiosta, politiikasta ja ryyppäämisestä. Kelpaisinko heille? Kelpaisiko heille puolipäivätodistaja? Voisin todistaa, että ihminen ilman politiikkaa, alkoholia ja televisiota pystyy rakentamaan sisältörikkaan arjen ja elämään mukavaa elämää. Ongelma on, että politiikan lisäksi kiinnostukseni uskontoja kohtaan on hyvin heikko. Olen hyvin huoleton siitä, onko kaiken takana suurempi henkiolento vai ei. Tämä saattaa nousta ylitsepääsemättömäksi esteeksi.
Vaihtoehtoinen ryhmä elämäntavoillani ovat raitistuneet alkoholistit. Heitä on vaikeampi löytää luonnosta. Uskovaiset eivät piilottele samalla tavalla. Heillä on omat kokoontumispaikat, jonne menemällä heitä pääsee tapaamaan. Raitistuneita alkoholisteja löytyisi AA-kokoontumisista, mutta ystävystymisareenana kokoontumiset voisivat olla haastavia. Kokoontumisen joutuisin aloittamaan kertomalla, että nimeni on Arto enkä ole alkoholisti, mutta etsin alkottomia ja televisiottomia ystäviä, joiden kanssa voisin olla puhumatta politiikasta. Luotan, että raitistuneilla alkoholisteilla ei ole televisiota menneiden taloussuhdanteiden ansiosta.
Alkoholistien tarinat menneestä elämästä olisivat huikeaa kuunneltavaa. Tykkään kännitarinoista, niin kuin useat muutkin. Minulla ei juurika tällaisia tarinoita ole antaa vaihdossa. Kerran baarista lähdin naisen mukaan. Naisen asunnolle saavuttuamme haalin naisen syliini ja suutelin naista intohimoisesti. Nainen vastasi suudelmaani avokämmenen iskulla poskeeni ja kertoi, että hän on menossa nukkumaan ja minun olisi parasta poistua. Yhdyin naisen mielipiteeseen laittamalla kengät jalkaani, pukemalla takin päälle ja poistumalla asunnosta sanomatta sanakaan. En usko, että pelkästään tällä tarinalla saisin pitkäaikaista hyväksyntää AA-kokoontumisissa ja voisin oleskella joukossa kuin yksi muista.
Osapäivätodistajana tai ehkä tarkemmin Jehovan todistajien elämäntavan todistajana koen olevani tienhaarassa. Minun pitäisi joko ottaa pyhät tekstit vakavasti tai palata baareihin oluen ääreen puhumaan politiikasta. Muuten en pääse osalliseksi minkäänlaista sosiaalista elämää, mutta uhrauksia on tehtävä, jotta voisi kokea olevansa kunnon kansalainen.