Talvikakkasota

Mietin tänään talvisotaa. Mietin miten pärjäisin talvisodassa. Ensimmäinen huolenaiheeni oli, että miten talvisodassa käytiin kakalla. Jos minut laitettaisiin nyt tästä keskelle talvisotaa, sotilasurani voisi katketa, koska en tietäisi kuinka käydä kakalla. Ruokailu on yksinkertaista. Saat ruokaa eteesi, jonka syöt tai et. Asia on hoidettu. Kakkaaminen on monimutkaisempaa. Kakkaamisen jälkeen pitää hoitaa itse asioita oikealla tavalla tai voit joutua pulaan.

Talvisodassa kakkaaminen ei varsinaisesti ole ongelma. Kakkaamaan pystyy melkein mihin vain ja milloin vain. Pyyhkiminen huolestuttaa on asia joka minua eniten. Miten voin huolehtia siitä, etteivät talvisodassa housut sotkeennu? Pari päivää pystyy pidättämään helposti, mutta raja tulee vastaan hyvin nopeasti. En tiedä sodasta ja sotimisesta mitään, mutta en usko, että sotilaista päästettiin talvisodassa kotiin kakalle. Tästä ei ole ollut koskaan mitään tännepäin edes viittaavaa. Ei ole kerrottu, että vauva syntyi juuri, kun Einari kävi kakkatauolla ja palasi takaisin poteroon ehtimättä vilkaista uutta perheenjäsentä.

Ehkä pyyhkiminen ei ollut talvisodassa oleellista. Jos olet selvinnyt juuri tunteja kestävästä tykkitulesta ja katselet horisontista valuvaa sotilastsunamia, niin kakkaa on aina väkisinkin vähän housuissa. Tämä oli arkea päivästä päivään. Muutama ensimmäinen päivä olisi hiukan epämiellyttävä, mutta vallitseviin olosuhteisiin tottuisi nopeasti.

Sota on hirveää eikä kukaan halua sotaa. Sitten kun joku on joutunut sotaan ja tullut pois sieltä, se on hienoa. Tällaisesta ihmisestä tulee sankari. En tiedä miksi, mutta veikkaan, että tämä liittyy matkustamiseen. Ihmiset arvostavat suuresti matkustamista. Sota on yksi tapa matkustaa. Äitini kiteytti, että matkustaminen on tärkeää, koska kun menee matkakohteeseen niin näkee, että ihmiset ovat oikeasti siellä. Talvisodassa matkustettiin ja nähtiin, että ihmiset ovat siellä. Mikä pettymys olisi, jos varaisi matkan, maksaisi kaikki pyydetyt rahat ja saapuisi matkanpäähän eikä siellä olisi ketään. Viikkoon ainoa merkki ihmisistä olisi, kun näkee lentokoneen lentävän pois lentokentällä. Muuten viettäisi viikon tyhjillä kaduilla ja hiekkarannoilla, ja toteaisi, että kirjoissa valehdeltiin.

Täytyy ottaa tämä asia puheeksi seuraavan kerran, kun käyn uimahallin saunassa. Uimahallin saunassa on aina vanhoja ryppyisiä miehiä, joilla on varmasti tietoa talvisodassa kakkaamisesta. Oikeasti en tiedä minkä ikäisiä miehiä saunassa, koska minulla ei laseja päässä ja saunassa on hämärää. Joka tapauksessa, tyypit saunassa tuntuvat tietävän hyvin paljon asioista. En ole koskaan kenenkään kuullut sanovan uimahallin saunassa, ettei tiedä tai osaa vastata, joten varmasti tietävät siellä talvisodassa kakkaamisesta myös.