Hei taas ja olen hitaasti kypsynyt närkästymisen ääriasentoon.
Näin tänään ihan asiallisen mutta vähän kömpelön meemin missä pohdittiin kuinka paljon kyrsii erilaiset seura- ja tutustumisleikit.
Näin tosi originellina plagioijana olen välittömästi samaa mieltä.
Kyrsii.
Ei ole kamalampaa kuin joutua keskelle ventovieraiden joukkoa joissa pitää "vähän kertoa itsestään".
Me suomalaiset ollaan jäykkiä, minä oon jäykkä. En halua kertoa itsestäni selvinpäin kellekään yhtään mitään. Viinilasin ääressä juoruankin sitten kaikki asiat.
Koska olen suomalainen.
Meidän ei kuulu avautua.
Mistähän nämä tämmöiset tutustumisleikit on saaneet alkunsa? Kaikenlaisia seurapelejä on harrastettu kautta aikain mutta mitä niitä enää nykyään souvaamaan?
Jos mennään johonkin isompaan symposiumiin tai seminaariin, eikö voitais keskittyä itse asiaan eikä hieroa "vierustoverin" hartioita?
Mä en kestä jos mut pakotetaan pois mukavuusalueeltani (toisaalta kukapa semmoisestai pitää).
Toinen mikä minua närästää on liian lähelle tulevat ihmiset.
Mikä teitä vaivaa?!
Herrajumala jos meinaa navat vastakkain joutua keskustelemaan, minä ainakin lakkaan kuuntelemasta, puhetta varmasti riittää koska kiusaantuneisuuttani alan ylikompensoimaan tilannetta.
Pahinta on varsinkin se kun väistelet jotain karvaista pallomahaa niin se vaan ottaa askeleen ja seuraa perässä. Ei auta vaikka käännät rintamasuunnan osoittamaan poispäin, ei vaikka miten kääntäisit itsesi sivuttain niin silti nämä turot seuraa perässä ja parhaimmillaan ns. luottamuksellisesti kumartuvat lähelle kasvoja kertomaan jonkin vitun hyvän insideläpän. Hohoheehee.
Tarkentamatta tämän kummemmin voin kertoa, että torjuin kerran eräänkin tyypin seuraamiset hengarilla jonka asetin sojottamaan väliimme kuin pistimen. Tyyppi meinas siltikin tulla päälle kuin yleinen syyttäjä mutta minä pidin pintani. Lopulta murjoin sen sanallisesti ikäänkuin huomaamatta. Ei ole paljon moikkailtu kadulla törmätessämme.
En vain käsitä näitä tämmösiä.
Oon varmaan tosi rajoittunut kun en kestä jos mun iholle tullaan vaivihkaa, saan semmosesta lähinnä raivarin.
Koska olen sivistynyt ihminen, nielen raivoni kuin mikäkin viilipytty ja kun pääsen tilanteesta pois, voisin hajottaa ikkunoita.
Olen harkinnut terapiaa.