Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on USA.

Hagman Kanadan paidassa ja muut kahta maata edustaneet kiekkoilijat

shaiith / Fotolia
shaiith / Fotolia

KYSYMYS: Onko kukaan edustanut jääkiekossa kahta eri maata?

VASTAUS: Kyllä on. Kahden passin kanadalainen on ollut tuttu näky jo monen vuoden ajan jääkiekossa. Historian saatossa on nähty kovia äijiä, jotka ovat pelanneet maajoukkuepelejä peräti kolmen eri lipun väreissä, ja parin vuoden päästä saattaa löytyä mies, joka on edustanut peräti neljää eri maata.

Kansainvälinen jääkiekkoliitto sallii pelaajien kansalaistamisen. Kansalaistaminen tarkoittaa sitä, että pelaaja vaihtaa kansalaisuuttaan ja edustaa uutta maataan kansainvälisissä peleissä. Jos esimerkiksi pohjoisamerikkalainen lätkäjätkä haluaisi edustaa Unkaria, tulisi hänen pelata yhtäjaksoisesti kaksi vuotta unkarilaisessa jääkiekkojoukkueessa ja saada Unkarin passi. Jos kyseessä oleva esimerkkipelaaja on jo uransa aikana edustanut muuta maata aiemmin urallaan joko nuorten tai miesten maajoukkueessa, pitää hänen pelata kahden sijaan neljä vuotta kansalaisuuden saamisen lisäksi.

Keski-Euroopan maat ovat peluuttaneet monen vuosikymmenen aikana pohjoisamerikkalaisia maajoukkueissaan, koska heidän sukujuuret ovat olleet esimerkiksi Itävallasta tai Italiasta, vaikka pelaajat ovat syntyneet Pohjois-Amerikassa. Moni pelaaja on edustanut Kanadaa nuorten MM-kisoissa ja NHL-uran jälkeen on siirrytty pelaamaan Keski-Eurooppaan. Usealle maalle pohjoisamerikkalaisen ottaminen on ollut elinehto pysyäkseen jääkiekon ylimmällä A-divisioonatasolla.

Vielä 80- ja 90-luvulla Ranska, Itävalta, Sveitsi ja Italia käyttivät joukkueissaan paljon pohjoisamerikkalaisapuja. Joukkueiden kärkiketjut olivat niin sanottuja ostomiehiä ja oman kylän pojat saivat jämäminuutteja joukkueissaan.

Sveitsistä on vuosien varrella tullut jääkiekon suurmaa, jonka pelaajatuotanto tuottaa nykyään omasta takaa kovia pelimiehiä maajoukkuetasolle. Sveitsin pääsarjassa saa pelata ainoastaan viisi ulkomaanapua, kun taas muissa alppimaissa vahvistuksia on saanut olla melkein rajoittamaton määrä. Tämä on tehnyt pelaajatuotantoon pahoja rakoja. Sveitsin pojat ovat saaneet nuoresta lähtien pelata vastuullisessa roolissa, kun taas esimerkiksi Italiassa nuoret eivät saa minkäänlaista näytön paikkaa omassa pääsarjassa, vaan joutuvat lähtemään hakemaan peliaikaa muista maista. Tämä luonnollisesti saa monen nuoren pelaajan lopettamaan oman rakkaan lajinsa pelaamisen. Itävalta ottaa nykyään vaikutteita naapurimaa Sveitsistä ja peluuttaa enemmän niin sanottuja oman maan poikia.

Nykyään pohjoisamerikkalaisia nähdään idän suunnassa. Itä-Euroopan urheilussa on nykyään rahaa ja se näkyy myös maajoukkuetasolla. Valko-Venäjän MM-kisoissa nähtiin uuden säännön ensimmäiset käyttöönottajat. Kevin Dallman on esimerkkitapaus kansalaistetusta pelaajasta. Kanadalainen siirtyi KHL:n Barys Astanaan ja pelasi neljä vuotta seurassa saaden maan kansalaisuuden ja luvan edustaa uutta maata kansainvälisissä turnauksissa. Samoissa kisoissa Geoff Platt ja Kevin LaLande edustivat Valko-Venäjää. B-divisioonatasolla monet maat ovat tehneet saman. Unkari nousi tuleviin MM-kisoihin Leijonien riesaksi monen nikkarin ansiosta. Alemmilla maajoukkuetasoilla Kroatia ja Pohjois-Korea hakevat apua myös Pohjois-Amerikan suunnalta.

Vaikka käytännössä kaikki kahden passin miehet ovat olleet kanadalaisia ja edustaneet eurooppalaisia maita. On myös Kanada saanut apua eurooppalaisista pelaajista. Kuuluisin ja erikoisin tapaus on Petr Nedved, joka loikkasi Kanadaan 80-luvun lopussa Tsekkoslovakiasta. Nedved sai Kanadan kansalaisuuden 1993, ja hän pelasi Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa 1993-1994, kun hänellä ei ollut sopimusta NHL:ään. Nedved oli kaatamassa Suomea Lillehammerin talviolympialaisissa välierissä.

Myöhemmin Nedved olisi halunnut pelata synnyinmaan väreissä, mutta IIHF:n sääntöjen mukaan kanadalaisena hän ei saanut osallistua IIHF:n turnauksiin. 1996 maailmancup pelattiin NHL:n sääntöjen mukaan, jolloin taituri pelasi Tsekin joukkueessa. Uusien sääntöjen mukaan Nedved pelasi uran loppupuolella kotimaan pääsarjassa tarpeeksi kausia ja IIHF katsoi Nedvedin olevan jälleen tsekkiläinen ja pistenikkari edusti Tsekkiä MM-kisoissa ja hän on myös ainut mies, joka on edustanut Olympiatasolla kahta maata (Kanada 1994 ja Tsekki 2014).

Suomalaisittain mielenkiintoinen tapaus on Matti Hagman. Izvestija-turnauksessa Hagman pelasi Kanadan paidassa. Kuulit oikein, Hagman oli juuri myyty Bostonista NHL:n puolelta Quebecin WHA-joukkueeseen. Quebec edusti Moskovassa Kanadan maajoukkuetta. Hagman teki turnauksessa muun muassa kaksi maalia Suomen verkkoon.

Kun Tsekkoslovakia hajosi, luonnollisesti pelaajat valitsivat Slovakian tai Tsekin paidan maajoukkuetasolla, mutta Neuvostoliiton hajoaminen sai pelaajat edustamaan peräti kolme eri lipun väriä. Ensin Neuvostoliitto, seuraavaksi talviolympialaisissa (1992) Itsenäisten valtioiden yhteisö eli IVY ja ura jatkui tämän jälkeen Venäjän väreissä. Kuuluisimpia pelaajia olivat Aleksei Shamnov, Aleksei Kovaljov ja Dmitri Juskevic.

IVY:n joukkueessa pelasi myös Darius Kasparaitis, joka ehti edustaa Neuvostoliittoa nuorten kisoissa ja Venäjää aikuistasolla. Nyt kovaotteinen pakki haluaa pelata synnyinmaansa Liettuan väreissä, vaikka on lopettanut jääkiekkoilun ammattilaistasolla seitsemän vuotta sitte.
Miamissa asuva Kasparaitis pitää kuntoaan yllä neppailemalla paikallisilla höntsävuoroilla ja matkustaa Liettuaan muutaman kerran vuodessa osallistuakseen maan jääkiekkosarjaan. Vuosi miehen pitäisi pelata vielä maansa pääsarjassa, jotta voisi edustaa Liettuaa 2017 tai 2018 MM-tasolla. Tehtävä ei ole mahdoton, sillä Liettuan jääkiekko taso on suoraan sanottuna surkea.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille


Toivottavasti Susijengiltä löytyy tällaista karmaa – katso huikeimmat loppuratkaisut  1

sidorovstock / Fotolia
sidorovstock / Fotolia

KYSYMYS: Koripallo-ottelussa hienointa on pelin loppu, jos voitto ratkaistaan viimeisellä heitolla. Missäs matsissa on ollut kreisein loppu?

VASTAUS: Kieltämättä tuntuu välillä hullulta, miten joukkueet eivät saa eroa toisiinsa, vaikka matsit kestävät 40 minuutista 48 minuuttiin ja pistemäärät ovat huimia. Kun koripallossa saa heitosta yksi, kaksi tai kolme pistettä, luulisi joukkueiden saavan selvän toisesta neljän jakson aikana. Aika usein neljä jaksoakaan ei riitä, vaan tarvitaan jatkoaika ja joskus toinenkin. Buzzer-beater eli lopullinen niitti vastustajan koriin on kieltämättä yksi koripalloilun hienoimpia juttuja ja näitä nähdään lähes joka viikko jossain päin maailmaa.

Näkemistäni kolme loppuratkaisua on kuitenkin ylitse muiden. Tässä pari kreisiä loppua koripalloparketeilta. Toivotaan, että Susijengillä löytyy vastaavanlaista karmaa omissa maaotteluissaan.

Khalil Edney heittää ensin päätyrajaheiton suoraan vastustajalle, joka käsittämättömästi heittää pallon ilmaan, luullen pelin olevan jo ohi. Edney on erimieltä ja ryntää päätyrajaheittonsa jälkeen takaisin peliin ja saa ihmeen kaupalla vielä heittopaikan ja millä tuloksella. Voitto New Rochellelle ikimuistoisesti pinnan erolla Mount Vernonista.

Adriatic Leaguessa nähtiin yksi uskomattomimmista lopuista, mitä koskaan on palloilulajeissa nähty. Ensin Cibona Zagreb heittää kolmosen sisään 0,6 sekuntia loppua ja luulee voittavansa matsin ja niin luulee yleisökin, mutta Partizan Belgradilla on vielä sanansa sanottavana. Ei muuta kuin pallo peliin ja omasta päästä heitto sisään. Partizanille hieno 75-74-voitto. Kerrassaan hämmentävä loppu.

Ottelu, jonka piti olla USA:n juhlaa. Olympialaiset 1972, Loppuottelu Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä ratkaistiin vasta loppuhetkillä. USA johti matsia pisteellä sekunti ennen loppua, kun Doug Collins oli heittänyt molemmat vapaaheitot sisään. Tämän jälkeen tuomarit kuitenkin keskeyttivät ottelun Neuvostoliiton valmennusjohdon väittäessä aikalisäpyyntönsä jääneen huomioimatta ennen vapaaheittoja ja peliaikaa lisätään kaksi sekuntia. Peli käynnistyi jälleen ja jenkit ehti jo juhlimaan olympiakultaa summerin soidessa. Viimeiset kolme sekuntia pelattiin kuitenkin jälleen uudestaan, sillä tuomari oli antanut pelin jatkua ennen pelikellon saamista oikeisiin lukemiin ja ajanottaja soitti summeria tarkoituksenaan ilmoittaa tästä. Pelin taas jatkuessa neuvostoliittolaiset tavoittivat viimein pitkällä syötöllään Sergei Belovin, joka teki Neuvostoliitolle kaksi pistettä. Yhdysvaltalaiset jättivät ottelusta protestin FIBA:lle, joka päätti ottelun Neuvostoliiton hyväksi. Yhdysvaltalaiset kokivat kyseessä olleen epäoikeudenmukaisen ja sääntöjenvastaisen tuomion, jonka takia he eivät loppujen lopuksi vastaanottaneet hopeamitaleita.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille


Miksi jenkit jyrää koriksessa?

KYSYMYS: Miksi jenkit on niin ylivoimaisia koripallossa?

VASTAUS: Suomalaisfanienkin olo parani hiukan, kun USA nuiji Serbian maan rakoon koriksen MM-finaalissa Madridissa sunnuntai-iltana. USA pelasi kisoissa pari matsia tosissaan, avausmatsin Suomen karjuvan yleisön saattelemana ja päätösmatsiksi finaalin Serbiaa vastaan.

USA:n maajoukkue lienee ylivoimaisin joukkue palloilulajien historiassa. Vielä 1980-luvulla Yhdysvaltoja edusti tärkeimmissä arvokisoissa yliopistojoukkue. 1990-luvulle tultaessa jenkit päättivät ottaa omansa ja laittoivat pystyyn kautta aikojen joukkueen. Barcelonan olympialaisissa 1992 esiintyi Dream Team, lauma supertähtiä kuten Michael Jordan, Earvin” Magic” Johnson, David Robinson ja Larry Bird. Tuomari on joutunut muutaman kerran tekemään selväksi baaripöytäkeskusteluissa, ettei seuraavat tähtisikermät koskaan yltäneet alkuperäisen tasolle. USA:n ammattilaismaajoukkueet kuitenkin hoitivat hommansa vuosikymmenen ajan ilman kolauksia.

2000-luvun alkupuolella tapahtui katastrofi. USA jäi ensin kotikisoissaan kuudenneksi. Kaksi vuotta myöhemmin painajainen jatkui, kun olympialaisissa käteen jäi himmein mitali. Siitä alkoi kasvojen pesu, jonka myötä maajoukkueesta ei tullut vain tähtien näyttäytymispaikka, vaan joukkue, johon pääsystä maailman parhaimmat pelaajat kilpailevat. Sillä, päätyvätkö kaikki parhaat lopulta joukkueeseen, ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että jenkit ovat kehittäneet valmentaja Mike Krzyzewskin johdolla sen verran pelisysteemiä, ettei pelaajien yksilötaito jää eurooppalaisen tai etelä-amerikkalaisen joukkuepelin jalkoihin.

Koripallon suosio jenkeissä on valtava. Se on monille nuorille ensimmäinen laji, jonka kanssa he pääsevät kosketukseen. Koripallo kulkee lasten ja nuorten mukana koko heidän elämänsä ajan, koska lajilla on tiukat siteet amerikkalaiseen koulujärjestelmään.

Se on matalan kynnyksen laji, jonka aloittamiseen tarvitaan vain kova alusta, kori rengas ja pallo. Sitä voi harjoitella pienissä porukoissa, toisin kuin esimerkiksi baseballia. Koripallon tarjoama lupaus menestyksestä on esimerkki amerikkalaisesta unelmasta puhtaimmilaan: kenen tahansa on periaatteessa mahdollista päästä pois kurjista kulmista koripallon avulla. NBA-haaveet saavat gettojen nuoret pelaamaan koripalloa. Heillä kiiluvat silmissä samat toiveet menestyksestä, mitä jalkapallon ammattilaiskentistä unelmoivilla nuorilla Brasilian Faveloissa.

USA pystyisi helposti kokoamaan LeBron Jamesin ja Kevin Durantin tähdittämän joukkueen, joka antaisi pataan MM-kisoissa riehuneelle jengille. Tämänkertainen MM-jengi kuitenkin todistaa, ettei USA:n ylivalta ole hetkeen loppumassa. Kun muilla mailla on ainainen ongelma eläköityvistä pelaajista, voisi jenkit voittaa kaikki kisat tismalleen samalla joukkueella, jonka keski-ikä on 24 vuotta. Paikkaansa odottaa kuitenkin jo nälkäisiä tulevaisuudenlupauksia jonoksi asti.


Kuinka paljon jenkit oikeasti tietävät futiksesta?

KYSYMYS: Jenkeissä on kuulemma meneillään futisbuumi. Mitä ne mahtavat oikeasti tietää lajista?

VASTAUS: Tuomarin käymien nettikeskustelujen perusteella matkaa futisymmärrykseen on vielä, mutta poikkeuksellisen teräviä mieliä löytyy joukosta, joten yleistäminen on tässäkin tapauksessa turhaa.

Jenkkien käymässä futiskeskustelussa kirves kääntyy usein ulkoiseen tekijöihin, kuten saksalaisen päävalmentajan Jürgen Klinsmannin suuntaan. Kansa janoaa maajoukkueesta sankareita eikä jengi ole lopullisen tyytyväinen ennen kuin oma liiga on maailman kovimpien joukossa ja oma joukkue maailmanmestari. Tänä vuonna huomio on kuitenkin kasvanut ja puhe jalkapallosta lisääntynyt Amerikassa.

Aina tuo puhe ei kuitenkaan osu kohdalleen. Videolla Talk show -isäntä Jimmy Kimmel hauskuutti yleisöään kyselemällä hölmöjä futiksesta. Vastaukset olivat juuri sitä, mitä odottaa saattaa.