Se on kyllä jännääkin jännempi huomio, että luopumalla joistakin päähänpinttymistä ei koekaan kamalaa alamäkeä ja henkilökohtaista katastrofia, vaan näkee valon. Whoa, taas sytty sellainen lamppu pään päälle ettei ole tosikaan!
Päähänpinttymä tassä tapauksessa on luopumista arvosta, jota mä olen aina, ehdottomasti pitänyt kaikista tärkeimpänä – ja se on lojaalius. Voihan sitä kai sanoa luonteenpiirteeksikin tässä tapauksessa, joten olisikohan vaan niin, että ihminen tosiaan muuttuu aivan sairaasti vanhetessaan. Oonhan mä luopunut jo pelosta ja häpeästäkin, menkööt toikin samaan roskikseen vaan – koskaan elämässäni ei siitä asiasta ole palkkiota tai mitää hyvää mulle seurannut. Päinvastoin. Pah, wat evö. Toi taitaa olla kaiken muun moraalin ohella kadonnut luonnonvara elämässä yleensäkin, who cares anymore?
[I]“Sometimes letting things go is an act of far greater power than defending or hanging on.” – Eckhart Tolle[/I]
Nonni. Sitten kun tosta paskasta päästiin, kelasin mukavampia ja monimutkaisempia asioita. Oli niin hieno Finlandia -ravikokemus taas viikonloppuna, että arvoasteikossa sijoittuu ihan lähelle viime kevään Elitloppetia ja joidenkin vuoden takaista Suur-Hollolaa. Voi vide! Timppa Soini oli taas niin mukavalla juttu tuulella (eikä se enää yhtään hämmästy, kun jostain aina hyppään sen viereen höpöttämään, buahhah!) samoin kuin Jorgos Vuoksenmaa yhtä pitkä, yhtä empaattinen ja yhtä positiivinen kuin ennenkin. Sitä paitsi sillä on karhumainen halaus! 😀 No joo. Ihan hyvin sieltä rahaakin tuli, köhhöh (se on helppoa, kun osaa)…
Asiaahan voi lähestyä vaikka näinkin 🙂
Sitten mä huomasin, että tässähän pitäisi mennä äänestämään. Ihan kohta, mä olen äänestänyt varsinaisena vaalipäivänä ainoastaan yhden kerran (vahingossa), aina ennakkoon on mun tapa. Kun mulla on ollut vissi tieto siitä, kuka mun äänen saa. Mut nyt mä huomasin, ettei mulla oo päätöstä ja täähän se monimutkainen asia sitten onkin. Liittyykö toi mun päättämättömyys jotenkin roskiin lentäneeseen lojaalisuuteen, koskapa mulla on ihan fiilis, että siihen numerolappuun voi piirtyä ihan mitä vaan? Mitä, jos mulla ei ookaan enää linjaa eikä kiinnostusta, pitääkö jättää väliin? Mä olen tehnyt pari vaalikonetta ja saan jotain ihmeellisiä kommunisteja, Muutos -tyyppejä tai Piraatteja mun listoille eniten samaa mieltä olevista ehdokkaista. WTF!!?? Suunnilleen Atte Ruuvimeisselinvääntäjä Kyröjoelta, pääluottamusmies. Jaa, ja se olis sitten mun kanssa eniten samaa mieltä… oikeassa elämässä musta tuntuu, ettei me oltais Aten kanssa samaa mieltä oikeen mistään. Tai eihän sitä tiedä. Tässä puhutaankin politiikasta, joka on ihan yhtä scaissea, puhuu siitä kuka tahansa. Noh, se on kyllä sanottava, että molemmissa vaalikoneissa tuli ilmoitus, että vähiten mun kanssa samaa mieltä oli Stubbi ja Henna Virkkunen. Se ei todella yllättänyt kyllä yhtään…
Poliitikoista tuli mieleeni huomio siitä, että huonon (tai harrastelijamaisen, valkkaa ite sana!) manipulaattorin tunnistaa heti siitä, ettei se kuuntele lainkaan vastapuolta. Tyhmähän se on kuin saapas ja ei tolla lailla manipuloida! Ehkä pääsisit loppujen lopuksi pidemmälle, jopa määränpäähäsi kuuntelemalla vastapuolta, jolloin voisit helpostikin huomata cluet, joilla saat käännettyä asian sun puolelle. Tai mille puolelle nyt pitääkään kääntää, mikä se motiivi sitten on. Joka tapauksessa huvittihan se vähän. Kaikista helpoiten noista pääsee eroon yllättämällä ne täysin juuri päinvastaisella reaktiolla/sanalla/teolla kuin mitä ne odottaa. Menee pakka sekaisin ja silleen 😀
Anyway. En osaa sanoa, mistä tää biisi tuli mieleeni. Hyvä se joka tapauksessa on aina ollut. Mun oli ihan pakko katsoa suunnilleen kaikki (vanhemmat) versiot tästä sekä Topmostin että LosBravosin esittämänä, kun en vaan voinu ymmärtää et näin synkkiä sanoja lauletaan niin hiton iloisella ilmeellä! RokRok kuitennii ja meno on ihan villiä eikö. Thehee.